1. yle.fi
  2. Uutiset

Mikroauto tehtiin vaikka itse

Nykypäivän karting-autot ovat virtaviivaisia ja tehokkaita. Kisat ovat kova, ammattimainen ponnistus. Kilpa-autoilun alkutaipaleella sen sijaan puhuttiin mikro-autoista, jotka innostivat tarttumaan itse hitsipilliin ja jakoavaimeen.

mikroautoilu
Nuori mies istuu mikroautossa
Hannu Ahonen itse rakentamassaan mikroautossaYLE Tampere

Hannu Ahonen katselee autokorjaamonsa seinällä olevaa valokuvaa. Siinä on nuori kiharatukkainen poika mikroauton ratissa. Auto on itse tehty.

- Taitaa olla vuosi 1962. Se on sellainen Hannu Ahonen -special, hän naurahtaa.

Kuvassa hän on itse. Nyt kuvaa katselee yli 60 vuotias Opel-korjaamon mies.

Sora lensi

Ajo pienillä autoilla oli uusi villitys, joka tuli Amerikasta. Hannun sedällä oli metalliverstas, jonne poika riensi heti koulun jälkeen.

- Itse tein kaiken. Pyörät valoin alumiinista.

Tuohon aikaan mikro-autoharrastus oli pienen mutta aktiivisen porukan asia. Ajettiin soralla. Moottori oli usein käytöstä poistetun moottoripyörän moottori.

-Tuossa ensimmäisessä autossani oli 125 kuutiosentin CZ:n moottori.

Malleja kopioitiin lehtikuvista. Ja sitten niitä yritettiin tehdä paremmiksi kuin kaverilla.

Turvavöitä ei ollut

Turvavarusteita olivat vain kypärä ja hanskat. Turvavöitä ei noissa autoissa ole koskaan käytetty. Kolarin sattuessa on parempi, että kuski lentää pois auton satulasta. Sama käytäntö on voimassa nykyisinkin.

- Kyllä siihen aikaan mentiin omasta mielestä kovaa, mutta jos verrataan nykyautoihin niin ero on huimaava. Nykyään tehot ovat moninkertaiset. Muutoksia on tullut. Nykyään ajetaankin asfaltilla.

Tampereella kisapaikkana toimi Speedway-rata, jonne rata merkittiin auton renkailla. Rata oli jotain 500 metriä.

- Olin porukan nuorin. SM-kisoihinkaan en päässyt vaan piti hommata kortillinen kuski.

Muita ajajia olivat Antti Brander, Seppo Paunu, Alasen Reska – osa aikuisia miehiä. Kuuluisin kaveri oli Lars Rosberg, Keke Rosbergin isä Iisalmesta.

Mikroautohomma loppui kun alkoi koppiauto-villitys. Silloin siirryttiin ajamaan asfaltille.

Ura jatkui varikolla

Myöhemmin Hannu Ahonen on ajanut kisaa poikansa Kallen kanssa monta vuotta. Varikolla työ oli melkein kovempaa kuin arkinen korjaamotyö. Moni kisamatka suuntautui ulkomaillekin.

- Ennen vanhaan homma oli enemmän hupia eikä niin vakavaa kuin nykymaailman kisat.

Ahosen tiimi lopetti vasta 2000-luvulla kun monet mestaruudet oli jo saavutettu ja motivaatiokin alkoi hiipua. Huipulla ajaminen olisi vaatinut jatkuvaa satsausta.

Lähteet: YLE Tampere / Mauri Tikkamäki

Lue seuraavaksi