Moni mielenterveyspotilas jää vaille kuntoutusta

Mielenterveyspotilaat jäävät Suomessa usein ilman kuntoutusta. Mielenterveyden keskusliiton mukaan mielenterveyskuntoutus on huonommassa asemassa kuin fyysisiin sairauksiin liittyvä kuntoutus. Ongelmana ovat alan ammattilaisten tiedon puute ja kuntoutuspalveluiden hajanaisuus.

Kotimaa
Nainen kävelee kävelytunnelissa.
Juha-Pekka Inkinen / Yle

Oululainen Tiina Joutila oli vielä vuonna 2004 mukana työelämässä. Raskas työ kuitenkin väsytti nuoren naisen. Tuloksena oli burn out, josta kehittyi vaikea masennus.

Seitsemän vuoden aikana Joutila on yhdessä läheistensä kanssa joutunut tappelemaan saadakseen asianmukaista hoitoa. Mielenterveyskuntoutuksesta Joutila sai tietää kuulopuheiden kautta.

- Oulun kaupungin kuntoutusasioista ei varsinaisesti kerro kukaan. Sain kuulopuheiden perusteella tietää, että ai jaa, tällaistakin kuntoutusta on mahdollista saada, hän kuvailee.

Joutila ei ole ongelmansa kanssa yksin. Mielenterveyspotilaat jäävät Suomessa herkästi vaille kuntoutuspalveluita järjestelmän sekavuuden ja terveydenhuollon ammattilaisten tietämättömyyden vuoksi. Kuntoutuspalvelut ovat hajallaan, eikä esimerkiksi kuntatasolla perusterveydenhuollon vastuu aina toteudu.

Kuntien velvollisuus olisi tehdä mielenterveyspotilaille kuntoutussuunnitelma, jonka perusteella potilaat pääsevät Kelan kuntoutukseen. Suunnitelma löytyy kuitenkin vain ani harvalta potilaalta, vaikka se on lakisääteinen.

- Ongelma on se, että kunnassa todetaan, ettei heillä ole velvollisuutta järjestää kuntoutusta, mutta heidän velvollisuutensa olisi tehdä se kuntoutussuunnitelma, huomauttaa Mielenterveyden keskusliiton kuntoutusjohtaja Tiina Johansson.

Vierasta perusterveydenhuollossa

Kuntoutusjohtaja Tiina Johansson epäilee, että suurin ongelma on alan ammattilaisten tietämättömyys. Mielenterveyskuntoutus on vielä vieras asia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin, eikä psykiatriaan perinteisesti liitetä kuntoutusta. Mielenterveyskuntoutus onkin huonommassa asemassa kuin fyysisiin sairauksiin liittyvä kuntoutus.

- Jos on fyysinen vamma, se on niin konkreettista, että tarvitaan jonkun taidon opettelua toimintakyvyn palauttamiseksi. Mielenterveyspotilaalla toimintakyky ei ole alentunut konkreettisen fyysisen vamman vuoksi, vaan koska on esimerkiksi niin kova masennus, että se estää toimimasta, Johansson selittää.

Perusterveydenhuollossa ilmenevä tietämättömyys mielenterveyskuntoutuksesta huonontaa potilaan asemaa. Kun lakisääteistä kuntoutussuunnitelmaa ei tehdä perusterveydenhuollossa, potilas ei saa hänelle kuuluvia palveluita. Pahimmillaan potilaan paranemisprosessi pitkittyy.

- Sairaanhoitoon liittyvä kuntoutus on perusterveydenhuollon vastuulla. Jos sitä ei ole ollenkaan ollut, niin saattaa mennä viisikin vuotta ennen kuin pääsee Kelan kuntoutukseen tai RAY:n rahoittaman kuntoutukseen. Asiakas putoaa väliin, eikä saa niitä palveluita, jotka hänelle kuuluvat, Johansson toteaa.

Kuntoutuspalvelut yhdelle toimijalle

Nykytilanteessa mielenterveyspotilas ei välttämättä saa kuntoutusta, ellei hoksaa sitä itse vaatia. Masennuksesta toipuva Tiina Joutila tietää, ettei sairastunut jaksa olla vaatimassa oikeuksiaan.

- Ei siinä vaiheessa yksinkertaisesti jaksa juosta luukulta luukulle, kun pitää oikeasti miettiä, että miten minä selviän tunnista toiseen.

Kuntoutusjohtaja Tiina Johansson uskoo, että kuntoutuksen avulla pystyttäisiin nopeuttamaan mielenterveyspotilaiden paranemista.

- Me säästäisimme resursseja! Kun asiakas pääsee hänelle kuuluvaan hoitoon ja kuntoutukseen, niin silloin asiakas voi paremmin ja saa sen toimintakyvyn käyttöön, joka hänellä vielä on.

Mielenterveyden keskusliitto haluaisi selvittää kuntoutusviidakkoa keskittämällä mielenterveyskuntoutuspalvelut yhdelle toimijalle.

- Eli perusterveydenhuollon vastuulla oleva sairaanhoidon jälkeinen kuntoutus jäisi pois ja Kela tulisi jo siinä vaiheessa mukaan. Näin asiakkaat pääsisivät heti kuntoutussuunnitelmansa piiriin ja asianmukaiseen kuntoutukseen, Johansson arvelee.

Lähteet: YLE Uutiset / Susanna Siironen