Me ihanat kylähullut!

Me olemme kasin kansakunta. Tutkimusten mukaan Suomi on eräs maailman parhaista maista asua. Niin se on tietysti meidänkin mielestämme, mutta miten on meidän kansalaisten laita? Olemmeko me Euroopan kylähulluja, kysyy kolumnissaan Yle Lahden toimittaja Johanna Talasterä.

Suunvuorot

Maailman metropoleista katsottuna Suomi näyttäytyy joskus vähän hullunkurisena paikkana, jossa asuu leipuri Hiiva perheineen ja naapurissa majaansa pitää luutnantti Säilä. Molemmat ovat meidän mielestämme ihan tavallisia pulliaisia, mutta monsieur LeBlanc Toulousesta katsoo vähän hitaasti ja pitkään meidän rivisuomalaisten touhuiluja. Onhan meissäkin Euroopan harmaat normit täyttäviä ihmisiä, mutta luovaa härmäläistä hulluuttakin löytyy. Onneksi!

Meillä on suopotkupallon MM-kisat, mieskuoro Huutajat , on eukonkantoa, kännykänheittoa, nakukymppiä ja kaiken maailman saunakisoja. Ilmakitaran maailmanmestaruudesta mittelöidään Oulussa vuosittain. Uutistoimisto Reuters onkin ristinyt Suomen outojen mestaruuskisojen kehdoksi.

Meillä on omaperäisiä taiteilijoita kylät tulvillaan. Jos nyt ei ihan ruuhkaksi asti, niin sopivasti ympäri valtakunnan levittäytyneinä. Meillä on suotaidetta. Muistattehan sen taiteilijan, joka levitti taideteoksensa komeasti suomaisemaan? On massiivisia veistoksia, jättimäisiä lumilinnoja, kekkosenpäitä ja puumetsoja. Omituisten ihmisten teatteriproduktioita kukkii ränsistyneissä, entisissä kyläkouluissa.

Lahden radiossa puhuttiin kuuntelijan linjalla perinteisistä kylähulluista. Heistä, jotka eivät ole taiteilijoita, vaan heillä on muuten vaan vähän lepakoita tapulissa. Kaikilla heistä ei ole molemmat airot vedessä tai kaikki muumit laaksossa, mutta mikäs siinä jos ovat ympäristölleen harmittomia! Suomalainen haluaa suvaita erilaisuutta – ja suvaitseekin sitä tiettyyn pisteeseen asti. Näitä kivenpyörittäjiä, parrakkaita jouluvaloihin sonnustautuneita polkupyöräilijöitä ja itsekseen höpisijöitä eivät saman paikkakunnan aboriginaalit katso kovinkaan pitkään. Kunhan eivät ole mitään ulkomaan eläviä sentään!

Suurissa kaupungeissa meilläkin mennään siihen suuntaan, että erilaisuus on uhka. Koskaan ei voi tietää onko omituinen höpöttäjä joku hullu narkkari. On harmi jos suvaitsevaisuuden rajat kapenevat. Pitäisi uskaltaa ajatella, että erilaisuus on rikkautta ja ihmisellä on oikeus elää valintojensa mukaan. Määrättyyn rajaan asti. Vedetään raja siihen, että toisia – eikä mielellään itseäänkään – ei saa loukata. Jos yhteisön käsitys siitä, mikä on normaalia supistuu liian kapeaksi, se puristaa kaikki persoonalliset ihmiset ahtaalle.

Suomalainen kylähullu on katoava luonnonvara. Kaikki erilaiset ihmiset sullotaan muottiin ja elleivät he sinne taivu, pistetään lukkojen taakse tai pumpataan täyteen psyykenlääkkeitä. Oikeasti hoitoa tarvitsevat ovat asia erikseen.

Oodi luovalle hulluudelle! Ja ihanille kylähulluille. Eläköön laukkuleenat ja lehtisensepot! Vuolenkoskelainen Seppohan on vuoden 2010 virallinen kylähullu. Valtakunnan 11. virallinen kylähullu julistetaan Iitin Vuolenkosken kesätorin juhlatapahtumassa heinäkuun alussa. Psst, haku on alkanut!

Lähteet: Yle Lahti