Kivikauden kalliomaalaukset eivät ole taidetta

Punamultamaalilla on maalattu suomalaistaloja satoja vuosia, mutta punamultaa käytettiin esineiden värjäämiseen jo kivikaudella. Myös kivikauden kalliomaalaukset tehtiin punamullalla. Arkeologin mielestä kalliomaalaukset ovat kiehtovia, mutta taidetta ne eivät ole.

Kotimaa
Kuvia Hossan värikallioiden maalauksista.Päivi Tervonen

Suomussalmen Hossa on kirkkaista ja kalaisista vesistä, hiekkaharjuista ja hienoista maisemista tunnettu retkeilyalue. Yksi Hossan nähtävyys ovat Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset. Somerjärven rantakallioon piirretyt kalliomaalaukset löydettiin 1970-luvulla. Arkeologi Oili Räihälä on tutkinut Värikalliona tunnetun paikan kalliomaalauksia useita kertoja.

- Värikalliossa on paljon pienessä tilassa. Suurin ryhmä ovat ihmishahmot, erilaisia päitä ilman vartaloa. Erityisesti kiinnittävät huomiota kaksi suurta, kolmiopäistä tikku-ukkoa. Toinen iso ryhmä ovat hirvet. Ne ovat sarvettomia, mikä johtaa ajatukseen, että ne on maalattu talviasuisena.

Värikallion hahmoista yksi on tulkittu karhuksi. Se on harvinainen, koska karhuja ei ole juuri kuvattu suomalaisissa kalliomaalauksissa. Yhtä kuviota on tulkittu sisiliskoksi, kallioseinästä on löydettävissä myös pari lintua. Sen sijaan muualla yleistä veneen kuvaa ei löydy Hossan maalauksista lainkaan.

- Kalliomaalaustraditio on ollut pitkäaikainen, jopa parituhatta vuotta, ja eri aiheet ovat olleet vallitsevia eri aikoina.

Kivikaudella maalattiin punamullalla. Oili Räihälän mukaan sitä käytettiin saviastioiden ja nahkojen maalaamiseen, mahdollisesti ihmiset maalasivat sillä myös itseään.

Punamullalla tehdyt kalliomaalaukset ovat todennäköisesti säilyneet, koska ne ovat paikoissa, missä kallion seinämä viistää hiukan sisäänpäin. Sateet eivät ole pääseet huuhtomaan kuvia ja niiden päälle on muodostunut tietynlainen suojakerros.

Ikkuna maailmankuvaan

Arkeologi Oili Räihälä kertoo, että mitä useammin hän on Värikallion punamultahahmoja katsellut, sitä enemmän kuvat avaavat mielikuvia kivikauden ihmisen maailmaan.

- Ensinnäkin, en haluaisi puhua kalliotaiteesta. On erittäin todennäköisestä, että kivikauden maalarit eivät pyrkineet ilmaisemaan itseään taiteellisesti. Kalliokuvissa ei ole maalattu arkitodellisuutta, vaan kuvat liittyvät uskomuksiin ja erilaisiin riitteihin.

Millaisen kuvan kivikauden ihmisen elämään Värikallio maalaukset avaavat?

- On esitetty monia erilaisia tulkintoja. Toistet uskovat, että kysessä olisi tietty metsästysmagia eli esimerkiksi hirviä olisi maalattu hirvimetsälle lähtiessä. Toisen näkökannan mukaan sinne olisi maalattu toteemieläimiä. Mutta itse veikkaan, että kuvissa on kyse laajemmin tuon ajan maailmankuvasta.

Eri todisteiden perusteella uskotaan, että pohjoisen Euraasian kansoilla oli ilmeisesti jo kivikaudelta lähtien mailmankuva, joka perustuu siihen, että maailmankaikkeus on mielletty kerroksista syntyneeksi. Alakerroksessa vesien takana oli tuonela, ihmiset asuttivat keskimmäistä kerrosta ja taivaalla oli taivaallisia esi-isä, kuten taivaan hirvi.

- Tähän ajatteluun liittyy käsitys, että ihmisellä on monia sieluja. Idea siinä on se, että ihmisellä on sielu joka saattaa irtaantua ihmisestä ilman, että ihminen kuolee. Sielu voi lähteä matkalle unessa, sairaudessa tai jossain muussa muuntuneen tietoisuuden tilassa. Ja tähän perustuu tietäjäperinne.

Shamaanit käyttivät hyväkseen sielun ruumiista irtaantumisen taitoa ja tekivät henkimatkoja tuonelaan tai päivölään, yläilmoihin.

- Heillä oli matkoillaan apuhenkiä, usein lintuja tai hirviä. On haettu tietoa, parannuskeinoa, mitä on milloinkin tarvittu yhteisön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Minusta värikalloin kuvat liittyvät tähän, Räihälä uskoo.

Shamaani lintu olkapäällään - vain jotain muuta?

Oili Räihälän mukaan Värikallion ihmishahmoista erityisesti kaksi suurinta, kolmiopäistä tikku-ukkoa on hyvällä syyllä tulkittavissa shamaaneiksi.

- Niissä on mielenkiintoisia yksityiskohtia. On jännää, että isompi laatikkopää on hyvin naturalistisesti kuvattu. Silmät ja kulmakaaretkin löytyvät. Pienemmiltä taas puuttuu toinen silmä ja toinen käsi. Vaikuttaa siltä että ne eivät ole tuhoutuneet aikoijen saatossa, vaan niitä ei ikinä ole piirrettykään.

Räihälä kertoo, että silmän ja ruumiinjäsenen puuttumisella on ennen kuvattu kuolemaa. Toinen tikku-ukko on siis kuollut, toinen elävä.

- Ja elävän laatikkopään olkapäällä on lintu. Minulle tulee väistämättä ajatus, että tässä on elävä ja kuollut shamaani ja elävän shamaanin olkapäällä on apuhenki eli lintu.

Oili Räihälä paljastaa, että hänen kotinsa on täynnä kuvia ja piirroksia kaliomaalauksista.

- Ne ovat esteettisiä, kauniita. Mutta taidetta ne eivät ole. Se on se maailmankuva, mikä sieltä nousee.

Räihälä muistuttaa myös, että kaikki näkemyset kalliomaalausten kertomasta ovat tulkintoja.

- Faktaa ei tietysti ole. Tämän vuoksi Värikalliollekin saapuva maallikko voi tulkita itse, mistä kuva kertoo. Minulle saa laittaa postia, mistä kuva sinun mielesestä kertoo!

Lähteet: Yle Kainuu / Sini Salmirinne