Valtioneuvoston linnan kello saa kultaajamestarilta uuden elämän

Kultaajamestari Raimo Snellman on taas saamassa yhden urakan päätökseen. Valtioneuvoston linnan sisäpihan kello on pian valmis nostettavaksi paikalleen. Kultaajan ammatti oli lähes katoamassa, mutta 15 vuoden aikana Snellman on kädestä pitäen koulinut alalle uusia ihmisiä palauttamaan vanhat aarteet alkuperäisloistoonsa.

Kotimaa
YLE / Outi Pukkila

Raimo Snellmanin työhuoneella Kalvikissa odottaa viimeistä silaustaan musta kello, joka aikanaan aiheutti hyvin närkästyneen reaktion arkkitehti Carl Ludvig Engelissä. Valtioneuvoston linnan suunnittelija oli ehtinyt tilata kellon kuululta saksalaiselta kellosepältä, mutta joutuikin purkamaan turhautumistaan ystävälleen lähettämässään kirjeessä; senaatti päättikin tilata kellon "joltain pohjalaiselta talonpojalta", kertoilee Snellman.

- Tuo talonpoika oli Könni. Tämä valtioneuvoston linnan kello oli hänen ensimmäinen tornikellonsa, joka sitten innosti häntä tekemään monia muita.

Valtioneuvoston linnan julkisivun kello on jo kunnostettu ja paikallaan, sisäpihan kello pääsee omalle paikalleen kesäkuussa - tai oikeastaan kellotaulu, sillä kelloilla on yhteinen koneisto. Entisöintityö alkoi rakennekorjauksista ja ruosteen raaputtamisesta rautaisesta kellotaulusta museoviraston tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Maalia ja pohja-aineita, viimeisenä pintaan tuli musta öljyväri, täysin alkuperäistä vastaava, viisarit ja numerot on kullattu ja vuonna 1826 syntynyt kello saanut uuden elämän.

- Osoittimissa on Venäjän kotkan siivet, joita tavallisesti ei esiinny tällaisissa kelloissa, syy lienee valtiollinen kohde. Numerot olivat muuten alunperin pystyssä, mutta ne käännettiin vinoon ennen kuin kello asennettiin paikalleen. On varmaan käyty valtiollista debattia siitä, miten päin numeroja katsotaan.

Kisälleistä uusia mestareita

Kultaajamestarilla on työn alla myös useita yksityisten asiakkaiden kultaustöitä peileistä kehyksiin. Valmistumista vaille valmis on myös Esplanadin lavan lyyra, joka sai paitsi kunnostuksen niin myös uuden kultauksen. Restaurointitöiden ohella Snellman tekee paljon yhteistyötä muun muassa tekstiilitaiteilijoiden ja kuvataitelija Pekka Jylhän kanssa. Snellman arvelee, että sekä valtion että kotien taideaarteissa riittää työtä vuosiksi eteenpäin.

Tekijöistä vaan oli jo tulla pula; Snellmanille tuli viitisentoista vuotta sitten huomattavasti enemmän tilauksia, kuin yksi mies ehti tekemään. Ratkaisuna pulmaan oli vanha kunnon mestari-kisälli -malli, jolla vuosisatojen ajan käsityöläiset ovat kierrättäneet osaamistaan.

- Minulla on yksi oppisopimuskoulutettava kolme vuotta kerrallaan, osa heistä on jo itse mestareita. Näin ammattitaito on säilynyt, koulussa näin pientä joukkoa olisi mahdotonta opettaa.

Lähteet: YLE Helsinki