Namibialle viisikymmentä vuotta elämää

Kuusankoskelainen lehtori Ulla Nenonen on yhtenä kolmesta suomalaisesta tehnyt lähetystyötä ulkomailla puolen vuosisadan ajan. Nyt Nenonen on palannut takaisin synnyinseudulleen.

lähetystyö
Ulla Nenonen.
Ulla Nenonen kertoo saaneensa elää lähetystyössä mahtavan elämän.YLE / Eija-Leena Martikainen

Ulla Nenonen lähti Namibiaan, silloiselle Ambomaalle vuonna 1961. Teologian opiskelijalle uuden elämän aloittaminen kaukana Afrikassa sujui vaivatta.

- Olin lukenut niin paljon lähettien kirjoittamia kirjoja ja kertomuksia, että minulla ei ollut minkäänlaista kulttuurishokkia sinne mennessäni, Nenonen kertoo.

Järkytys olisi ollut ymmärrettävä, sillä ensimmäiset kuukaudet Nenonen asui savitiilistä rakennetussa olkikattoisessa varastohuoneessa. Majan katto täyttyi iltaisin hämähäkeistä, joita Nenonen inhosi yli kaiken.

- Niitä sitten katselin illalla öljylampun valossa. Lopulta käänsin selkäni, nukuin hyvin sen yön, eivätkä hämähäkit ole minua sen koommin kiusanneet, Nenonen hymähtää.

Alkuvuosina Kuusankosken seurakunnan nimikkolähetin elämä Ambomaalla olikin rauhallista. Meno muuttui levottomaksi, kun Etelä-Afrikan hallinnoiman maan itsenäistymispyrkimykset kääntyivät sissisodiksi.

- Jouduin ratkaisemaan, onko minun elämäni kallisarvoisempi kuin jonkun toisen elämä. Totesin, että ei totisesti ole, Nenonen sanoo.

Kerran lähetti esimerkiksi uhmasi öistä ulkonaliikkumiskieltoa ja lähti viemään potilasta valtion sairaalaan, koska ambulanssin kuljettajalta ei sitä voinut pyytää.

- Minä ajoin. Meidät pysäytettiin ja tiukat kuulustelut oli tiellä, mutta sitten annettiin jatkaa, Nenonen muistelee.

"Suomalaiset eivät tarvitse toisiaan"

Aluksi Nenonen työskenteli kirjapainossa. Uransa hän teki kuitenkin opettajana, ensin opettajaseminaarissa, myöhemmin keskikoulussa. Nenosen aloittaessa työtään kirkon opetus oli namibialaisille ainut mahdollisuus koulunkäyntiin.

- Pohjoisella alueella ei ollut lainkaan valtion kouluja, Nenonen kertoo.

Opettajan ammatti oli Nenosen mielestä lähetystyöntekijälle täydellinen.

- Lähinnähän lähetystyö on ihmisen kohtaamista ja miten hyvin opettajana saakaan ihmisen kohdata.

Nenonen ei lähtenyt maasta edes päästyään eläkkeelle, sillä apua tarvittiin vielä esimerkiksi Raamatun kääntämisessä.

Kulltuurishokki on saanut vuosien varrella otteen Nenosesta vain ajoittain - lomilla Suomessa.

- Joka ihminen tuntee olevansa niin oma yksilönsä, ettei tarvitse ketään toista. Ei tervehditä, ei hymyillä, eikä kysellä kuulumisia. Ja sitten kaikki on niin steriilin puhdasta, Nenonen moittii.

Nyt juhliessaan pysyvää paluutaan Suomeen Nenonen sanoo voivansa olla tyytyväinen elämäänsä lähetystyössä.

- Jos nyt olisin samassa tilanteessa, niin aivan varmasti valitsisin saman tien.

Lähteet: YLE Kymenlaakso