Muistot ovat elämän eliksiiriä

Jääkiekon MM-kulta lienee tapahtuma, jota muistellaan vielä vuosikymmenten päästäkin. Se yhdistää suomalaisia vauvasta vaariin ja painuu osaksi kollektiivista muistiamme. On muistoja, joita mieluusti vaalimme mutta on myös niitä, joiden soisimme unohtuvan. Muistoja tutkinut etnologian professori Pirjo Korkiakangas tietää, että muistoilla on ihmisen elämässä valtava voima.

Kotimaa
Nalle on monelle rakkain lelu

Siellä missä vanhat tutut tapaavat, siellä yleensä myös muistellaan. Saattaa olla, että juuri muusta ei muisteta puhuakaan kuin menneistä. Ja ah, kuinka terapeuttista se on.

Mutta miksi muisteleminen on niin tärkeää ja mukavaa?

Muistelemalla rakennetaan tulevaisuutta

Etnologian professori Pirjo Korkiakangas Jyväskylän yliopistosta sanoo, että muistojen ja muistelemisen kautta ihminen rakentaa omaa elämäänsä ja identiteettiään. Muisteleminen ei siis ole pelkkää menneessä elämistä, vaan se auttaa myös rakentamaan tulevaisuutta.

-Muistoihin ja muistelemiseen pohjataan, Korkiakangas toteaa.

Monesti ajatellaan, että ihmisen elämäkerta on tietynlainen - se alkaa jostakin, käy tietyt vaiheet läpi ja loppuu johonkin - ja pysyy vuosien ajan samanlaisena. Korkiakangas kuitenkin huomauttaa, että muistot eivät ole pysyviä, vaan ne muuttuvat sitä mukaa kuin me itsekin muutumme. Niinpä myös elämäkertamme muuttuu vuosien saatossa.

-Me imemme elämän varrella uutta ja se muokkaa myös muistojamme. Meillä on erilaisia elämäkertoja, sillä eri ikävaiheissa ne muodostuvat eri tavalla. Muistoilla on iso osuus siinä, Korkiakangas selittää.

Jääkiekko kultaa muistot vauvasta vaariin

Yksi muisto pinttyi aika monen suomalaisen päähän sunnuntaina toukokuun 15. päivä, kun Suomi voitti kuudentoista vuoden odotuksen jälkeen jääkiekon MM-kultaa.

Lätkäkulta jätti voimakkaan muistijäljen myös professori Korkiakankaan päähän. Hän seurasi Suomen pelejä silmä kovana ja nautti finaaliottelusta parin miljoonan muun suomalaisen tavoin.

-Monesti ajatellaan, että onhan niitä paljon tärkeämpiäkin asioita maailmassa. Mutta tämän tyyppiset tapahtumat koskettavat niin monenlaisia ihmisiä: hyvin eri ikäisiä, naisia, miehiä, lapsia, Korkiakangas kertoo.

Jääkiekkokullan merkitys onkin Korkiakankaan mielestä juuri siinä, että se yhdistää suomalaisia. Se painuu osaksi kollektiivista muistiamme, ja unelmafinaalia Ruotsia vastaan muistellaan ilolla vielä vuosikymmenten päästäkin.

-Kyllä se kuudentoista vuoden takainen voittokin on edelleen ihmisten mielissä, että kyllä ne kantaa, naurahtaa Korkiakangas.

Ikävät muistot tulevat pyytämättä ja yllättäen

Mukavia muistoja on mukava vaalia, mutta silloin tällöin mieleen pulpahtaa myös ikäviä muistoja. Myös nolot, inhottavat ja traumaattiset muistot kuuluvat ihmisen elämään - halusimme tai emme.

Vuosien takaiset nolot tilanteet saattavat ykskaksyllättäen muistua mieleen ja mikä raivostuttavinta, yhä edelleen ne saavat aikaan voimakkaita tunnereaktioita: puistatusta, irvistelyä ja vilun väreitä. Muistoilla on todella suuri voima, ja sen on huomannut myös Pirjo Korkiakangas.

-Ikävät muistot monesti pulpahtavat pyytämättä. Vaikka haluaa työntää ne syrjään, ne jäävät kuitenkin vaivaamaan. Hyvin traumaattiset muistot ovat todella syvällä ihmisen mielessä ja niiden muisteleminen on siinä mielessä vaikeaa, että siinä tulee se koko tilanne esiin: koetaan uudelleen ikävät tunteet, hän selittää.

Pitäisikö ikävät muistot kuitenkin sitkeästi muistella pois?

-Kyllä se varmaan auttaa. Kyllä muistelulla on terapeuttinenkin voima. Saa itsensä selville vesille, etteivät surulliset muistot patoudu sisälle, sanoo Korkiakangas.

Perinnettä muistellaan talteen

Muistaminen ja muisteleminen on myös yksi tapa tallentaa ihmisten elämää ja suomalaista kansanperinnettä.

Keski-Suomen muistiarkiston johtajanakin toimiva Pirjo Korkiakangas kertoo, että muistitiedon varassa ovat erityisesti henkilökohtaiset, yksilölliset muistot eli se, miten itse kukin on tietyt asiat kokenut, mutta paljon on myös sellaisia kulttuurin häviäviä piirteiä, joita halutaan tallentaa jälkipolvia varten.

-Missio on olemassa. Me talletetaan jälkipolville asioita, jotka ovat heidän elämässään jo kadonneita, sanoo Korkiakangas.

Mutta mitä hyötyä tutkijoille on ihmisten muistoista, kun ihmisten muistiin ei voi luottaa? Kysytpä ihmisiltä mistä asiasta tahansa, niin kaksi ihmistä kertoo samasta tapahtumasta kaksi aivan erilaista versiota.

-Siinähän se mielenkiinto onkin! Silloin kun muistia tutkitaan etnologian kannalta, niin problematisoidaan se, että miksi ihmiset muistaa tällaisia aisoita ja miksi niin eri tavalla, Korkiakangas innostuu.

Korkiakankaan mielestä ei edes ole oikeita tai vääriä muistoja.

-Itse en ajattele, että me muistettaisiin joitain asioita väärin. Me muistetaan ne juuri sillä tavalla kuin me koetaan, että ne asiat on tapahtuneet, vaikka se ei pitäisi yhtä faktojen kanssa. Se on meille omaa totuutta. Se on se mielenkiinto tässä muistin tutkimuksessa, Korkiakangas kiteyttää.

Lähteet: Yle Keski-Suomi / Marika Paaso