1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. jääkiekko

Sananen – Ilman veiviä

Muutaman ilmaveivin jälkeen mies laitetaan yleensä nukkumaan. Mestaruushuuma haihtuu, mutta ilmaveivi ei unohdu. Ilmaveivi on vanha keksintö. Lukekaa Turusen Simpauttaja. Ilmaveivi on nopea ja yllättävä raajojen maksimaalisia liikeratoja hyödyntävä temppu, jossa on ilmaa välissä. Jo ennen Suomen ensimmäistä mestaruutta huhtikuussa -94 Ahtisaari palasi ruotsin vierailulta laastari otsassa. Jokainen ilmaveivi on uniikki kisällinnäyte.

jääkiekko
YLE Keski-Suomi / Niina Ryyppö

Puhutaan luonnonmagiasta. Kaikki olemassa oleva liittyy neljään elementtiin: tuleen, maahan, veteen ja ilmaan. Nämä elementit eivät ole pelkästään fyysisiä ilmiöitä, vaan jokaisella on oma henkinen ja luova ulottuvuutensa. Maa on isän, äiti on tulta (ja tappuraa) ja vesi vilvoittaa. Nyt on ilman aika. Meillä on oikeus leijua, irrota hetkeksi arjen kahleesta ja tuntea tihentyneen ilman nostattava euforia.

Ei ole sattumaa, että meidän ilmaveiviveitikoitamme oli saattamassa kotiin ilmavoimat. Ilman muuta. Ilmalaiva oli täynnä nuorukaisia, jotka eivät pelaa ilman eestä. Itse asiassa he ovat ikäluokkansa parhaiten tienaavia nuoria. Ne jotka eivät osaa ilmaveiviä, keskittyivät selvästi ilmakitaraan. Ilmassa oli jännitystä, kun matto rullattiin ja nostettiin ovelle ilmalaivasilta. Valmentajat vaikuttivat ilmavaivaisilta.

Ensimmäisissä kotimaan kamaran kuvissa kiinnitti huomion voimakas tuettu ilmanotto, muun oton ohessa. Joillakin ilmanottoa helpotti hampaitten sijaitseminen suuontelon takaosissa. Tuossa tunnekuohussa ei voi olla ilman ottoa. Se on ymmärrettävä. Kaikissa juhlissa pitää olla ilmapallo. Meillä oli Jutila, ennen kuin venttiili alkoi falskata. Maalivahtivalmentaja demonstroi ilman eri pyyntöä perhostorjunnan. Kauneinta mitä ilma voi kantaa, on perhonen. Päivän elää, kaikkensa antaa ja muistot elävät videolta.

Suomi on maaginen maa. Meillä tehdään ihmeitä. Tuolla seisoo Ilmarinen ja odottaa taksia. Jukka Jalonen, Ilma-rinen!, taivaan ja ilman jumala, takoi Sammon. Jo kohta syöksi tuli ja yltäkylläisyys peitti hetkeksi alleen Härmän harmauden. Suihkulähteessä insinöörikin repi Melkan paidan, kohden taivasta, kuin olisi akuutti ilmarinta. Äiti valitsi seinälle torikuvista ilmakuvan. Sen jossa isiä ei erota. Nyt ostetaan uusi ilmalämpöpumppu!

Jääkiekko on voimallisen positiivisesti ladattua, periaatteessa ilmanaikusta, puuhaa. Se selvästi yhdistää meitä. Se vyöryttää taka-alalle valtiolliset kipupisteet ja poliittiset skandaalit. Kuka jaksaa enää muistella vaikkapa Kanervan ilmavehtausta. Tekstiviestit lepattivat halki öisen lounaistuulen ilman varoitusta – ilmojen teitä.

Yksi asia tässä vielä mietityttää. Suomi on kovin maskuliininen maa, niin kuin moni muukin. Vain miestyyppinen hormoni näyttää mahdollistavan todellisen sankaruuden. Näyttävä ilmaveivi on suomalaisen erityislahjakkaan kasvavan uroksen taidonnäyte. Isänsä poika. Tytöt saavat kerätä rahansa mansikanpoiminnalla. Ilman veiviä saa totutella tavalliseen elämään.

Miehiä on taitoluistelukatsomossa, ilman liioittelua, kourallinen. Ja siellä tuotetaan kauneutta! Kun Kiira Korpi voittaa maailmanmestaruuden, saatan mennä hyppimään sellaisen aamuyön riehakkaan velttohyppelyn munasillaan naapurin trampoliinilla ja laulan megafoniin Volaren. Älä silloin tule sanomaan, että Maasola lopeta jo.

Lue seuraavaksi