Ravien historia: Kirkkomatkojen kärrykisoista koko kansan kilpaurheiluksi

Yläluokkaiset laukkakilpailut eivät ole koskaan rantautuneet Suomeen. Sen sijaan kirkkomatkoilta kärrykyydillä palaavien maamiesten kilvanajo maanteillä jalostui pikkuhiljaa viralliseksi lajiksi. Nykyään raviurheilu on rahassa mitattuna Suomen toiseksi suostuin urheilulaji heti jääkiekon jälkeen.

raviurheilu
Seepiansävyinen kuva, jossa ravuri ohjastajineen vauhdissa
Suomen Hippos ry

Vaikka ravit paistattelevatkin suosiotilastoissa korkealla, on laji silti jäänyt monelle tuntemattomaksi. Keskivertokansalainen osaa nimetä lonkalta useammankin jääkiekkoilijan, mutta kun kysytään kuuluisia ravureita tai niiden ohjastajia, jää vastaaja helposti sanattomaksi.

Raviurheilu jakaa kansan rankemmin kuin jääkiekko, selittää Tampereen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja Matti Mahlamäki.

- Ravien seuraamiseen on vain on/off-vaihde, ja silloin tällöin lajia seuraavat ihmiset ovat selkeä vähemmistö. Yhteiskuntakehitys, modernisaatio ja kaupungistuminen ovat tehneet hevosesta monille vieraan, eikä lajin pariin siksi eksytä helposti, Mahlamäki pohtii.

Raveista kiinnostumatonkin tulee kuitenkin tietämättään käyttäneeksi ravisanastoa. Ihmisurheilun termistö on lainattu suoraan hevoslajien parista, ravihistoriaan perehtynyt Mahlamäki kertoo.

- Hevosilla on ajettu kilpaa jo ammoisista ajoista alkaen. Englannissa kilpa-ajot aloitettiin 1600-luvulla, ja Suomeen laji rantautui 1800-luvun alussa. Vuonna 1864 alkaneiden valtionajojen myötä alettiin käyttää termejä rekordi, ennätys, ajat ja yleisö. Kun ihmisurheilu sitten 1800-1900 -lukujen taitteessa kehittyi, koko termistö lainattiin suoraan raviurheilusta.

Maanteiden kisailua

Raviurheilu sai alkunsa maaseudulta, tavallisen työläisväestön keskuudesta.

- Kilvanajo on varmaan lähtenyt liikkeelle luontaisesta kilpailuvietistä; kirkkomatkoilla on esimerkiksi katsottu kenellä on nopein hevonen, Matti Mahlamäki sanoo.

Vaikka kilpaa ajettiin virallisissa kisoissakin jo 1800-luvun alussa, sai raviväki odottaa omaa organisaatiotaan lähes vuosisadan.

- 1800-luvulla valtiovalta näki hyväksi tukea raviurheilua ja sitä kautta kehittää parempaa kulkupeliä eli hevosta. Siksi järjestettiin valtionajoja, joihin saivat osallistua vain siitokseen hyväksytyt hevoset. Näin julkisen vallan raviurheilu tuli osaksi kansan kilvanajoa. Varsinaiset järjestöt perustettiin kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolella.

Syntistä pelaamista

Raviurheilun maine on kautta vuosien ollut kyseenalainen.

- 1920-30 -lukujen nuoressa Suomessa raveihin liitettiin turhanaikaisuuden leima. Hevosen nähtiin kuuluvan mieluummin tuotantotöihin pelloille ja metsiin kuin radoille kisaamaan ihmisten huviksi. Myös ihmisurheilua karsastettiin tuohon aikaan jonkin verran, Matti Mahlamäki kertoo.

Pelaaminen yleistyi 1960-70 -lukujen vaihteessa, ja monelle vedonlyöntivoittoinen raviurheilu alkoi tarkoittaa samaa kuin synti.

- Suuri osa kuitenkin näki ja näkee raviurheilun nimenomaan urheiluna ja täysin hyväksyttävänä. Täytyy muistaa, että hevonen on kuitenkin se tärkein asia tässä lajissa, peli hevosen eteen on vain keino.

Matti Mahlamäen mielestä raviurheilu on niin omistajan, ohjastajan ja hevosen kuin katsojankin urheilua.

- Se radalla nähty 2-4 minuutin suoritus on vain pieni osa hevosen hyväksi tehdystä työstä. Kaikki alkaa siitä kun emo siemennetään. Se kantaa lähes vuoden ajan varsaa, jota sitten kasvatetaan 2-3 vuotta ja valmennetaan ainakin vuosi. Menee siis 4-5 vuotta ennen kuin päästään radalle. Tämä on todella monen tahon urheilua, mikä selittää myös laajan suosion.

Kolme kovaa kohtalonhetkeä

Raviurheilun taipaleelle mahtuu kolme kohtalokasta kautta. Toisen maailmansodan aikana kavioiden kopse hiljeni radoilla kun hevosia tarvittiin rintamalla. Seuraavakin uhka tuli ulkomailta; 50-60 -lukujen taitteessa lämminveriset saapuivat Suomeen.

- Viimeisin kohtalokas särö raviurheiluun tuli 80-luvulla, kun taistelu hevospeleistä alkoi hevosmiesten ja julkisen vallan peliyhtiön välillä.

Matti Mahlamäen kristallipallo näyttää kuitenkin valoisia kuvia tulevaisuudesta.

- Laji pysyy hengissä ja voi paksusti kunhan hevosväki vain muistaa pitää mielessä sen, että tässä on ensisijaisesti kyse hevosista ja vasta toissijaisesti kaikesta muusta. Laji vetää edelleen myös uutta väkeä. Kuninkuusravit ovat tänä kesänä Pirkanmaan suurin matkailutapahtuma, ja sitäkin kautta hevosurheilun tulevaisuus niin Pirkanmaalla kuin koko Suomessa näyttää hyvältä.

Lähteet: YLE Tampere / Anna Sirén