Kuolema valkokankaalla on kuva yhteiskunnasta

Elokuvissa esitettävä kuolema on muuttunut yhteiskunnan mukana, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa. Elokuvat ovat kautta vuosikymmenten heijastelleet, mutta myös muokanneet kuolemakäsityksiä. Rajoja on rikottu erityisesti kauhuelokuvissa.

kulttuuri
Kuva Tod Browningin elokuvasta Dracula (1931).
Elokuvat heijastavat ja muokkaavat kuolemankäsityksiä, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa.

Filosofian maisteri Outi Hakola tutki väitöskirjaansa varten kuoleman esittämistä kauhuelokuvissa 1930-luvulta 2000-luvun taitteeseen. Kuolemakäsitykset on jaettavissa kolmeen eri aikakauteen.

1800-luvulla kulkutaudit kohtasivat suuria joukkoja ja kuolema oli yhteisöjen asia.

Sen tulkkeina olivat tuolloin papit.

1900-luvun alkupuolella tapahtui kuitenkin murros, mikä näkyy myös elokuvissa.

– Kuolemaa alettiin 1900-luvun alussa piilottaa pois arkielämästä. Elokuvissa ja varsinkin kauhuelokuvissa on menty toiseen suuntaan. Jollain tapaa ihmisillä on kuitenkin aina ollut tarve kohdata ja käsitellä kuolemaa. Kun se kiellettiin arkielämästä se löysi uuden kanavan viihdeteollisuudesta. Aluksi kuolemakohtaukset tosin olivat sellaisia, että kuolintapahtumaa ei näytetty, mutta muilla tavoin osoitettiin kuoleman tapahtuneen, Hakola kertoo.

Tosielämässä kuolema alkoi siirtyä sairaaloihin tieteen ja lääkärien käsiin. Kuolema alettiin kokea yksilön ongelmaksi.

– 30-luvun elokuvissa kuolema kohtaa usein yhden ihmisen kerrallaan. Tieteen asiantuntijat auttavat, jos pystyvät.

Sodat muuttivat kuolemakäsitystä

Toisen maailmansodan kauhut ja tieteen kehittyminen saivat aikaan uuden ilmiön.

Tieteestä tulikin elokuvien mörkö ja kuolemasta jälleen massatapahtuma.

– Tuli tällaisia maailmanlopun elokuvia, joissa kuolema leviää infektion lailla ja sen kohtaamista ei voi välttää. Tiede koetaan elokuvissa ja yhteiskunnassakin ongelmien tuottajaksi. Tiede tuottaa geenikokeet ja aseteollisuuden, jotka ihmisille usein ovat moraalisesti hankalia kysymyksiä.

Kuolema siirtyi virtuaalimaailmaan

2000-luvulle siirryttäessä niin elokuvissa kuin yhteiskunnassakin tapahtui kolmas murros. Kuolema siirtyi fyysisestä tapahtumasta henkiseksi – sosiaalisissa yhteisöissä käsiteltäväksi.

– 1800-luvulla kuolema oli yhteisöllinen asia, ja sellaiseksi se on jälleen muuttunut nyt 2000-luvulla. Yhteisöllisyys on kuitenkin erilaista. 1800-luvulla kuolema oli kylän asia, mutta nyt verkkoyhteisöjen. Internetissä on keskustelusivuja, joissa ihmiset kertovat läheistensä kuolemasta. On jopa sellaisia sivuja, joissa voi reaaliaikaisesti seurata hautajaisia. 1800-luvun fyysisestä kuolemasta on siirrytty 2000-luvun tunnepohjalta käsiteltyyn kuolemaan.

FM Outi Hakolan väitöstutkimus tarkastetaan Turun yliopistossa lauantaina 28. toukokuuta.

Lähteet: YLE Turku / Sami Tammi