Liftari on kotonaan kaikkialla

Vielä muutama vuosikymmen sitten liftareita näki tuon tuostakin tienvarressa. Harventunutta joukkoa edustaa graafinen suunnittelija Mikael Korpela, jolla on takanaan tuhansia peukalokyydillä tehtyjä kilometrejä.

liftaus
YLE

Elämäntapaliftariksi itseään kutsuva Mikael Korpela asuu nykyään Liettuassa. Hän aloitti liftaamisen vuonna 2006 koti-Suomessa.

- Liftaus lähti aikoinaan siitä, kun ei ollut rahaa ja piti yhtäkkiä päästä Jyväskylästä tyttöystävän luokse Turkuun. En tuntenut ketään toista liftannutta, enkä muutenkaan mitään koko liftaamisesta.

Jännittävä mutta onnistunut ensikokemus innosti nuoren miehen liftaamaan kotimaassa lähes kaikki matkansa, erityisesti kesäaikana. Hän pitääkin Suomea "aika hyvänä " liftarimaana.

- Yleensä kyytiä joutuu odottelemaan 5 - 15 minuuttia. Joskus näkee liftareita tosi huonoissa paikoissa esimerkiksi moottoritien laidassa, jossa ei edes saa pysähtyä. Väärin valittu paikka tietää usein pitkääkin odottamista.

Kiltti ja siisti huomataan

Toimivaan liftauspaikkaan on autoilijoiden kannalta turvallista pysähtyä, niin että muut pääsevät näppärästi ohi.

- Liftari on myös hyvä nähdä autosta ajoissa, sillä ihmiset katsovat edelleenkin, minkä näköinen tyyppi tienvarressa on. Kirkkaat vaatteet näkyvät paremmin, ja olemuksen on oltava muutenkin siisti. Kiltin näköinen saa helpommin kyydin, Korpela vinkkaa.

Suuntaa tai määränpäätä ilmaiseva kyltti on kokeneesta liftarista hivenen "ristiriitainen", vaikka hän tunteekin useita kylttiä käyttäviä.

- Kyltin tekstin on ainakin oltava tarpeeksi iso ja selkeä, jotta se on luettavissa. Itse en juuri koskaan niitä käytä.

Mikael Korpela on aikanaan asunut reilun vuoden verran Tampereella. Hänestä kaupungin liftauspaikat ovat katoamassa, mutta esimerkiksi Turun ja Helsingin suuntaan mielivien kannattaa käyttää Viinikan risteystä.

Vaisto kertoo vaaran

Elämäntapaliftari on reissannut lukuisissa Euroopan maissa. Liftaamisen yleisyys vaihtelee eri puolilla, mutta esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa se ei ole kovinkaan suosittua - tosin jälkimmäisessä Korpela on liftannut menestyksekkäästi.

- Olen matkoillani ainoastaan kerran todennut, että tähän autoon en lähde. Autossa oli sen verran bilemeininkiä, pullo kiersi ja niin edelleen - ja tämä tapahtui Suomessa muutama vuosi sitten.

- Ainahan sitä tapaa erikoisia ihmisiä ja kuulee mielenkiintoisia tarinoita, mutta varsinaisia vaaratilanteita en ole kohdannut. Yleensäkin enemmän vaaraa on liikenteessä, joka voi olla hyvinkin mielenkiintoista suomalaissilmin.

Pisimmillään Korpela on liftannut Ukrainassa, jossa hän kerran liftasi 1 000 kilometriä yhdessä päivässä.

- Tapasin aamulla ukrainalaisen liftarin. Lähdimme samaan suuntaan Odessasta Kieviin ja päädyimme lähinnä Lada-kyydeillä hänen vanhempiensa kotiin - yöllä kello 01, päivän liftaamisen jälkeen.

Aina ei tarvitse puhua

Mikael Korpela liftaa kahdesta syystä: se säästää rahaa - ja ennen kaikkea tuo aina eteen uusia tuttavuuksia. Mies sanookin olevansa kotonaan missä tahansa.

- Liftatessa tutustuu ihmisiin ja maailmankuviin, joihin ei muuten törmäisi. Saa jutella rauhassa ja tutustuu myös muihin liftareihin. Olen rakentanut monia ihmissuhteita liftaamalla.

Aina ei yhteistä kieltä löydy. Silloin ollaan hiljaa tai puhutaan kansainvälisin käsimerkein.

- Esimerkiksi Unkarissa vietin kerran tunnin paikallisen mummelin kanssa pienessä kylässä. Mummo puhui unkaria ja minä vastasin suomeksi - kovasti juteltiin vaikkei toista ymmärrettykään. Istuimme mökin laidalla ja katselimme auringonlaskua.

Graafinen suunnittelija voi tehdä työtään lähes missä päin maailmaa tahansa. Seuraava liftausreissu vie miehen kesäkuussa Puolan ja Saksan kautta Kaakkois-Aasiaan.

- Lennän yhdensuuntaisella lipulla Berliinistä Thaimaahan ja siellä olen ties miten pitkään. Kiertelen todennäköisesti muun muassa Malesiassa, Laosissa ja Vietnamissa, Korpela tuumii.

Lähteet: Yle Tampere / Päivi Solja