Onko valta Latviassa oligarkeilla?

Uuden presidentin pikavalinta Latviassa nosti kansainväliseksi puheenaiheeksi liikemiespoliitikkojen suuren vallan Baltian keskimmäisessä tasavallassa. Vielä kolmisen vuotta sitten Latvia tunnettiin konkurssikypsänä pikkuvaltiona – nyt se tunnetaan maana, jossa hämärillä puuhilla rikastuneet oligarkit näyttävät heiluttavan parlamenttia ja hallitusta.

Latvian talouden tasapainottamisohjelma on ollut tehokas, mutta se on merkinnyt samalla tuhansille elämäntilanteen nollaamista. Vaille työtä jääneet asuivat keväällä 2010 Riian keskustassa telttakylässä osoittaakseen mieltään hallituksen taloustoimia vastaan. Kuva: YLE / Risto Vuorinen

Latvian väistyvä presidentti Valdis Zatlers pani arvovaltansa ja toisen kautensa peliin 2. kesäkuuta käydyn presidentinvaalin kynnyksellä. Zatlers ilmoitti kansalle suunnatussa tv- ja radiopuheessaan haluavansa hajottaa maan parlamentin, jonka enemmistö asettui suojelemaan mm. korruptiosta ja rahanpesusta epäiltyä kansanedustaa.

Koska perustuslain mukaan presidentti tarvitsee parlamentin hajottamiseen kansan enemmistön tuen, järjestetään maassa 23. heinäkuuta kansanäänestys. Jos kansa kääntää parlamentille selkänsä, järjestetään maassa syksyllä ylimääräiset parlamenttivaalit.

Tuntematon Berzins

Latvialaisten suureksi yllätykseksi maan uudeksi presidentiksi valittiin entinen pankkiiri, parlamentin jäsen Andris Berzins. Tavalliselle latvialaiselle Berzins oli vielä vaalipäivänä yhtä tuntematon kuin uudelleen itsenäistyneen Latvian kaksi edellistä presidenttiä vastaavassa tilanteessa.

Aikoinaan myös Vaira Vike-Freiberga ja Valdis Zatlers tupsahtivat kuin puun takaa Latvian edustushenkilöksi. Presidentin valinta kuuluu sataprosenttisesti satajäsenisen saeiman toimenkuvaan.

Parlamentille hampaitaan näyttänyt Valdis Zatlers ponkaisi parissa päivässä Latvian suosituimmaksi poliitikoksi. Jos hän perustaisi nyt uuden puolueen, olisi se todennäköisesti syksyllä häämöttävien parlamenttivaalien voittaja. Uuden puolueen perustaminen ei ole kuitenkaan Latviassa kovinkaan helppoa. Etenkin, jos ryhdyt taistelemaan oligarkkeja vastaan, kuten Zatlers teki. Latviassa puolueet eivät nimittäin saa valtiolta toimintatukea.

Puolueet intressipiirien aseita

Latvian taloudellis-poliittisten ongelmien yksi juuri piileekin maan omaperäisessä puoluejärjestelmässä. Puolueet ovat muodostuneet erilaisten intressipiirien käsikassaroiksi, eivät niinkään ideologisiksi toimijoiksi.

Latvialaisten puolueiden taustalta löytyy lähinnä monimiljonäärejä, joiden omaisuuden peruskivi muurattiin Latvian itsenäistyessä vuonna 1991. Tuolloin nopeimmat ja röyhkeimmät iskivät kyntensä entiseen valtion omaisuuteen, yksityistivät sen ja sopeutuivat uuteen järjestelmään keinoja kaihtamatta.

Jo Latvian ensimmäinen ja pitkäaikainen (1991-2007) presidentti Vaira Vike-Freiberga puhui avoimesti ns. ”Latvian taudista”, jossa raha ja valta ovat ainoita määrääviä tekijöitä. Presidentti ei salannut inhoaan nousukkaita, virka-asemansa väärinkäyttäjiä ja rahan ihmeellisestä voimasta lumoutuneita virkamiehiä kohtaan.

Pelkät puheet eivät kuitenkaan auttaneet, sillä maan äidillä ei ollut riittävästi perustuslaillisia valtuuksia puuttua taloudellisen- ja poliittisen kulttuurin rappioon.

Käänteentekevä vuosi 2004

Latvian 2000 –luvun lyhyt taloushistoria on valaiseva oppitunti siitä, mihin nuorten ja ääriliberalististen poliitikkojen ja rahamiesten rajaton vallankäyttö johtaa. Kun Latvia otettiin vuonna 2004 sekä Euroopan Unionin että Naton jäsenyyteen, alkoivat latvialaisten velat tuntua sanamukaisesti saatavilta. Maahan virtasi paitsi EU –tukiaisia, niin myös investointipääomia mm. Venäjältä ja Pohjoismaista.

Monen vuoden ansioihin verrattavan lainan saanti tuli yli yön tavalliselle kaduntallaajalle mahdolliseksi. Rahaa lainattiin, autoja ja asuntoja ostettiin. – Tunsimme äkkiä, että elintasomme oli noussut Suomen, Ruotsin ja Saksan rinnalle, kertoi YLE Uutisten taannoisessa haastattelussa riialainen virkamies Janis Liberts.

Eikä siinä kaikki. Yhteiskunnan ilmapiiri uskotteli kansalle, että tämä on vasta alkua. Vielä parempaa seuraisi. – Panimme kaikki tulomme kulutukseen, sillä uskoimme elintasomme vain nousevan, jatkoi Liberts.

Konkurssikypsä tasavalta

Kaikilla latvialaisilla ei suinkaan ollut syytä eikä ennen muuta varaa juhlimiseen. Itsenäistyminen oli merkinnyt osalle kansasta, mm. maaseudun köyhälistölle, jopa elintason heikkenemistä taannoisista neuvostoajoista. Mutta heille, joilla oli mahdollisuus tehdä sivutöitä tai jotka toimivat hyvinpalkatuilla avainaloilla, merkitsi 2000 –luvun puoliväli ratkaisevaa elintason nousua. Rahan liikkeet alkoivat kuitenkin pian tökkiä.

Vajaassa neljässä vuodessa Latvia oli ajautunut vararikon partaalle. Maan päättäjät eivät uskoneet mm. Riiassa toimineiden, kansainvälisten rahalaitosten edustajia, jotka ennustivat jo vuonna 2006 edessä olevan syöksyn hurjan kulman.

Vain Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston sekä Euroopan Komission myöntämät 7.5 miljardin euron lainat pitivät syvällä uivan Latvian valtion veden pinnalla. Velkojat paaluttivat reilusti yli verojensa eläneen maan hallitukselle tiukan menojen karsintaohjelman.

Dombrovskis onnistui

Valdis Dombrovskisin johtamat hallitukset ovat onnistuneet monien yllätykseksi toteuttamaan valtion nälkäkuurin jopa kiitettävästi. Maksumiehinä ovat olleet luonnollisesti pienyrittäjät ja palkansaajat. Ohjelman toteuttaminen merkitsi käytännössä mm. palkkatulojen romahtamista jopa puoleen, massatyöttömyyttä, tuhansia vararikkoja ja nuorten työikäisten maastapakoa. Eläkkeisiin hallitus ei uskaltanut koskea.

Latvian nousu ja lasku ilman lopullista tuhoa olisi mallikas selviytymistarina ilman Baltian keskiössä nyt vellovaa oligarkki –keskustelua. Andris Berzinskin valinta presidentiksi on nimittäin selvä kansainvälinen sormimerkki yrityksille vähentää yhteiskunnan kulissien takana pimeän rahan turvin häärivää rahan ja poliittisen vallan liittoa.

Tuota ei Latvian ulkopuolella ole katseltu kovinkaan tyynesti. Länsimaisen demokratian arkipäivään ei oikein kuulu se, että maan ylin kansanedustuslaitos estää poliisia tutkimasta yhteiskunnan etujen vastaisista ja epäeettisistä talousrikoksista epäiltyjen henkilöiden hallussa olevaa todistusaineistoa.

Oligarkeilla omat puolueet

Latvian korruptionvastainen virasto on tiukentanut viime aikoina selvästi otteitaan. Se tietenkään ole useiden puolueiden rahoittajamoguleiden etujen mukaista.

Yksi paljon puhutuista oligarkeista on Latvian rikkain mies, Ventspilsin kaupunginjohtaja, öljynkuljetusmiljonääri Aivars Lembergs. Hän on tunnetusti Vihreiden ja talonpoikien liitto –puolueen mesenaatti. Hänen väitetään ostaneen ”omaksi miehekseen” useita parlamentaarikkoja sekä korkeita virkamiehiä.

Oligarkeista toiseksi kuuluisin on Andris Skele, nykyinen kansanedustaja. Vaikutusvaltaisena valtion virkamiehenä hänen onnistui 1990 –luvun alussa kirjata omistukseensa melkoinen siivu valtion omaisuutta. Myydessään makean palan eteenpäin, hän turvasi itselleen taloudellisen ja sitä kautta myös poliittisen tulevaisuutensa.

Latvian kuuma kesä

Oligarkkien kastiin kuuluu myös presidentti Zatlersin ja parlamentin törmäyskurssille ajanut Ainars Slesers. Hänellä on oma puolue - Latvian ensimmäinen puolue/Latvian Tie, joka painottaa kristillisiä arvoja. Korruptionvastainen virasto haluaisi selvittää mm sen, onko Slesers käyttänyt mm. lentoyhtiö Air Balticin avustamana yhteiskunnan varoja puolueensa vaalimainontaan.

Tutkinta jäänee puolitiehen, sillä Latvian parlamentti ei myöntänyt talouspoliisille siihen lupaa kansanedustajan koskemattomuuteen vedoten.

Ilmatieteilijät ovat ennustaneet Latviaan kuumaa kesää. Vaikka tuo ennustus menisikin pieleen, muodostuu Latvian poliittisesta kesästä joka tapauksessa kuumempi kuin vielä loppukeväästä osattiin ennakoida. 23. heinäkuuta järjestettävä kansanäänestys parlamentin hajottamisesta sattuu parhaaseen heinänteko- ja loma-aikaan. Vaalin osallistumisprosentti saattaa jäädä laihaksi.

Hallitus vaihtuu?

Joka tapauksessa näyttää siltä, että Latvian kansan enemmistö asettuu tukemaan väistyvää presidenttiä, joka pani itsensä valtiomiesmäisesti likoon oligarkkien vallan suitsimiseksi. Yleisesti Latviassa ollaan varmoja siitä, että presidentti Zatlersin tiedossa on paljon enemmän paljastavaa materiaalia vaikutusvaltaisten rahamiesten toimista kuin toistaiseksi on tullut julki.

Kuuma kesä tuonee muutoksia myös Latvian hallitukseen. Pääministerinä on istunut helmikuusta 2009 lähtien Valdis Dombrovskis. Koska hänen johtamansa hallituskoalitio tuki viimeiseen asti presidentti Zatlersia, uskotaan uuden presidentin junailevan omille tukijoilleen hallitusohjat.

Tällöin siirtyisi valtikka Vihreiden ja talonpoikien liitolle, Latvian ensimmäiselle puolueelle/Latvian Tielle sekä maan venäläisväestön tukemalle Yksimielisyyden keskukselle. Eli oligarkit vain vahvistaisivat otettaan.

Latvian mallina Venäjä

Latvian viimeaikaiset tapahtumat ovat herättäneet ulkomailla monia kysymyksiä. Niistä yleisin on se, miksi Latviassa on näin? Miksi esimerkiksi Virossa ei ole oligarkkeja? Suosituimman vastauksen mukaan Viron pohjoisen naapurimaan vaikutus maan myöhempään kehitykseen oli merkittävä jo neuvostoaikana.

Latvialla ei ole ollut vastaavaa suunnannäyttäjää ja yhteistyökumppania. Latvian lähin naapuri oli ja on Venäjä – oligarkkien luvattu maa.

Oligarkkien vallan lonkerot ulottuvat Latviassa myös syvälle tiedotusvälineisiin. Asiantuntijoiden mukaan latvialaisten mahdollisuudet saada monipuolista ja tasapainottavaa tietoa maan asioista ovat viime aikoina kaventuneet. Jopa maan johtava laatulehti Diena on ajautunut raiteille, jotka johtavat korruptiotutkinnalta välttyneen Ainars Selersin lähipiiriin.