Tutankhamonin hauta herättää uusia kysymyksiä

Yhdysvaltalainen tutkija uskoo ratkaisseensa farao Tutankhamonin hautakammiota täplittävien ruskeiden pisteiden arvoituksen. Samalla vastaus kuitenkin synnyttää uusia kysymyksiä poikafaraon kuolemasta runsaat 3 000 vuotta sitten.

Kuva: Reuters-TV

Tutkijat ovat miltei sadan vuoden ajan kummastelleet täpliä, joita on lähes kaikissa Tutankhamonin hautakammion maalauksissa syvälle rappaukseen syöpyneinä. Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston tutkija Ralph Mitchell on nyt tullut siihen tulokseen, että syypää ovat kauan sitten kuolleet homesienet.

Mitchell yhdisti tutkimuksissaan perinteistä mikrobiologiaa ja upouutta geeniteknologiaa. Samaan aikaan hänen kollegansa panivat täplät tarkkaan molekyylitutkimukseen.

Toistaiseksi tutkijat ovat tunnistaneet melaniineja, sienien ja joskus myös bakteerien synnyttämiä sivutuotteita. Mitään nykyisin eläviä organismeja ne eivät kuitenkaan näytä olevan.

Näiden homesienien kaukaisesta sukupuutosta kertoo myös se, että hautakammion täplät olivat täsmälleen samanlaiset vuonna 1922, kun hauta avattiin ensimmäisen kerran.

Kiireelliset hautajaiset

Miksi Tutankhamon oli haudattava sellaisella kiireellä, että kammion seinämaalaukset eivät ehtineet kunnolla kuivua, vaan mikrobeille jäi runsaasti syötävää?

Tutankhamon oli kuollessaan vasta teini-ikäinen. Ehkä kuolema tuli niin yllätyksenä, ettei hautaa ehditty saada kunnolla valmiiksi.

Varmaa vastausta tutkijoilla ei ole. He eivät ole myöskään kyenneet ratkaisemaan Tutankhamonin kuolinsyitä. Vaihtoehtoja on esitetty useita: päävamma, murtuneen jalan tulehtuminen, sirppisoluanemia ja malaria.

Myös murhaepäilyksiä on esitetty, mutta niistä on nyttemmin luovuttu.

Täplät jäävät osaksi hautaa

Ralph Mitchell kutsuu tutkimusalaansa "kuttuuriperintömikrobiologiaksi". Hän on tutkinut muun muassa Pearl Harborissa upotetun yhdysvaltalaisen sota-aluksen USS Arizonan tuhoja ja mayaintiaanien kalkkikiviasumuksia Meksikossa. Joitakin vuosia sitten Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa pyysi Mitchelliä tutkimaan Apollo-avaruusaluksen astronauttien pukuja, joihin homesienet olivat iskeneet varastossa.

Apollo-miesten puvut saatiin pelastettua melko yksinkertaisesti varaston ilmanvaihtojärjestelmällä, mutta jo syntyneitä tuhoja ei yleensä voida enää korjata. Esimerkiksi Kölnin katedraalissa Saksassa sadan viime vuoden ilmansaasteet ovat syöneet kasvot monilta kivienkeleiltä.

Mitchell vertaa tuhoja syöpään: molempiin on puututtava riittävän ajoissa, jotta vahingot eivät ole lopullisia. Tutankhamonin haudan tapauksessa Mitchell kuitenkin jättäisi asian sikseen. Vahinko on jo tapahtunut, eikä se enää laajene, ja täplät ovat myös osa haudan mystiikkaa, Mitchell sanoo.