Kilimanjaron valloittajille puhtia betonirepusta

Parikymmentä henkeä valmistautuu valloittamaan Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron ensi vuonna. Siihen saakka tuntumaa haetaan viikoittain kipuamalla pulkkamäkeä betonireppu selässä. Itse matkalla tavaroita kuljettavat paikalliset kantajat, mutta kroppa on hyvä saada tottumaan rasitukseen.

Kilimanjaro
Kokkolan Ladun Kilimanjaro-vaellukselle valmistautuvat harjoittelevat Roska-Rukan maastossa.
YLE / Kia-Frega Prepula

Retkikunnan johtaja Pekka Junkala harjoituttaa Kokkolan Ladun joukkoa Kilimanjaron matkaa varten. Vuoden loppuun saakka joukko kokoontuu kerran viikossa Kokkolassa Halkokarin lähiliikuntapaikalle eli Roska-Rukalle, vaikka mäennyppylän noin 70:n metrin ja Afrikan korkeimman vuoren korkeusero onkin 5825 metriä.

Tarvittavaa lisärasitusta saadaan vaikkapa Junkalan tapaan laittamalla kolmikiloisen rinkan sisään 25:n kilon kuivabetonisäkki.

Kokematontakaan ei pelota

Pekka Junkala itse on kokenut kiipeilijä, mutta matkaan on lähdössä myös kokemattomampaa väkeä.

- Kaikenlaista on tullut kokeiltua, joten pitäähän tätäkin, perustelee Sanna Harjunpää, jonka repussa on betonia muutaman kilon verran.

Kaisu Johanssonilla on mukana myös sauvat, joista saa lisävoimaa ja tasapainoa. Repussa on painoja ja kirjoja.

Kokkolan Ladun jäsenenä Kaisu sai asiasta jäsenpostia, ja esittelyilta vakuutti naisen lopullisesti.

- Ajattelin että nyt tai ei koskaan. Vaikka korkeanpaikan kiipeilykokemusta ei olekaan, reissu ei pelota yhtään.

Rajat on hyvä tietää

Retkikuntaan kuuluu 21 henkeä, joista valtaosa Kokkolasta. Kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet mukaan.

Itse vaellukseen käytetään viikko, sitä ennen totutellaan safarilla vähähappisempaan ilmanalaan. Itse retkellä mukana on 40 paikallista kantajaa, jotka kantavat tavarat ja tekevät leirit ja ruoat. Kilimanjarolla porukan reitti ei sisällä kiipeilyllisiä osuuksia. Riskejä toki on aina.

- Se voi olla liukastuminen tasaisella maalla tai lipsahdus jyrkemmällä pätkällä. Matkanjärjestäjä on kuitenkin kartoittanut riskit hyvin etukäteen ja suunnitelmat on tehty myös sen varalle, että jotain sattuu, sanoo retken varajohtaja Petri Kulha.

Käytössä on muun muassa laveri, jonka alla on jousitettu pyörä. Apuoppaat saavat sen kiidätettyä tarvittaessa alaspäin varsin vikkelästikin.

Kulha tietää rajansa eikä aio ottaa riskejä. Tarvittaessa matka jää kesken, jos vaikkapa vuoristotauti alkaa näkyä huonovointisuutena, unettomuutena, pääkipuna ja ylempänä huimauksena ja jopa harhoina. Onneksi matkassa on myös kaksi lääkäriä.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa