Keskiviikko 15.6. Viikonlopun sää näyttää kohtalaiselta

En voi olla koko ajan kurkkimatta säätiedotusta. Tällä hetkellä näyttäisi, että lauantaiaamuna sataa, joten juoksemme märässä metsässä.

suunnistus

Iltapäivällä vettä ei taida onneksi tulla enää taivaalta, mutta pilviseltä näyttää. Mieluummin olisin kyllä juossut aurinkoisessa säässä. Aurinko kun auttaa ainakin minua suunnassa pysymisessä.

Alkaa väsymys painaa. Ei niinkään fyysinen vaan enemmänkin henkinen. Toisaalta mieltä painaa pelko, että epäonnistun totaalisesti ja toisaalta toive, että kaikki menisi hyvin ja pääsisin maaliin edes kohtalaisessa ajassa. Kysehän ei ole vain omasta suorituksestani vaan juoksen siellä osana omaa joukkuettani. Pelko suorituksen pieleen menemisestä himmentää innostusta ainutlaatuisesta kokemuksesta. En sentään ole nähnyt suunnistusunia, kuten eräskin Jukolaan lähtevä tuttavani kertoi nähneensä jo useita.

Samainen tuttavani loukkasi nilkkansa viime viikonlopun harjoituksissa aika pahasti. Sittemmin en ole kuullut, miten paraneminen on edistynyt ja miten hänen viestiosuuden juoksemisen kanssa on käymässä. Minun nivelsiteeni ja nilkkani ovat onneksi kestäneet ja muutenkin tällä hetkellä ei ole suurempia kolotuksia missään. Pahimmat selkäoireetkin onneksi helpottivat. No, vasen polvi vähän oirehtii, mutta eiköhän sen kanssa pärjää viikonlopun.

Tässä vaiheessa on kaikki kunnon suhteen tehty. Rastimääritteitä olen vielä opiskellut. Tämän viikon rannikkorastit jäivät pakollisten työasioiden vuoksi väliin, mutta keskiviikkoiltana voisi lähteä hakemaan kiintorasteja Heinsuolta. Torstaina olisi vielä Pyhtäällä iltarastit, mutta siinä ne sitten ovatkin metsäkeikat ennen h-hetkeä. Toisaalta voi olla ihan hyvä ottaa torstainkin rastit vähän rauhallisemmin ja keskittyä suunnistustekniikan hiomiseen. Ja yrittää olla loukkaamatta itseään.

Ajanlasku loppuu Jukolaan. Mitä sen jälkeen? No tietenkin rannikkorastit ensi tiistaina Itärannassa ;)