Juhannuskoivutkin kertovat suomenuskosta

Moni suomalainen harjoittaa tietämättään muinaisia suomalaisia rituaaleja. Esimerkiksi juhannuskoivut pystytettiin portinpieleen, jotta kukoistuksessaan olevat luonnonhenget toisivat taloon hyvää onnea. Suomenuskoisilla nuo muinaisten suomalaisten uskomukset ovat osa elämää.

antiikki
Koivuja auringossa
Eila Haikarainen / Yle

Juhannuskoivujen laitto pohjautuu siihen, että keskikesällä elävä luonto on kaikkein voimakkaimmillaan, sanoo suomenuskoinen Oskari Ratinen.

- Silloin kun on kerätty kasveja, oksia ja lehtiä luonnosta, on luonnonväki kaikkein voimakkaimmillaan. Sen on katsottu siunaavan pihapiiriä ja ihan tupaakin, jonne kasveja on tuotu.

Tamperelainen Oskari vertaa suomenuskoa soutamiseen: Eteenpäin mennään, mutta taakse katsotaan.

Luonnon pyhyys yhdistää suomenuskoiset

Muinaiset suomalaiset uskomukset elävät suomenkielessäkin. Esimerkiksi pilvenhattara on saanut nimensä muinaiselta pilviä hallitsevalta hengeltä, Hattaralta, Oskari kertoo.

Suomenuskoisuus nivoutuu vahvasti vanhaan suomalaiseen kansanperinteeseen. Tosin Kalevala ei ole heille pyhä kirja, vaan osoitus siitä kuinka mahtava kirjailija Elias Lönnroth oli, Oskari sanoo. Aineksia siinä kuitenkin on, esimerkiksi Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen ovat jumalhahmoja.

- Kaikkein tärkein yhteys mitä ihmisellä on henkimaailmaan, on yhteys oman asuinpaikan ja suvun henkiin ja vainajiin. Jumalat ovat useimmille meistä kaukaisia hahmoja, joita yritetään olla suututtamatta. lähiympäristön henget ja haltiat tärkeitä.

Suomenusko elää koko ajan, eivätkä kaikki ole samaa mieltä kaikesta. Suurin yhteinen nimittäjä on kuitenkin luonnon pyhyys. Siihen uskovat kaikki suomenuskoiset, sanoo Osakari.

Suomenusko on ollut jo kauan olemassa

Viimeiset karhun palvontaan liittyvät karhunkallopetäjät ovat todistettavasti olleet olemassa vielä 1950-luvulla. Suomenusko ei ole ollut pois, vaan Oskarin mukaan on ollut sukuja, joissa uskoa on harjoitettu koko ajan.

Juhannuksen Osakari aikoo viettää appivanhempien luona Savonlinnassa. Paikalle ei tule muista suomenuskoisia, joten erityisiä rituaaleja Oskari ei tee.

- Ehkä hiljaa mielessäni vain kiitän luonnonkukoistuksesta samalla, kun poltetaan kokkoa.

Lähteet: YLE Tampere