Juicen shortsit muistetaan Discolandissa

Lestijärven Discoland oli oli suosituimpia keskipohjalaisia tanssipaikkoja 1980-90-luvun taitteessa. Nykyisin rakennus seisoo tyhjillään ja hylättynä, mutta muistoissa elävät tuhannet tarinat.

Juice Leskinen
Kuvassa Discolandin toiminnassa mukana olleet Esko ja Riitta Tuikka
Petra Haavisto / YLE

Pieneltä kunnalta tanssien ylläpito talkoovoimin oli valtava voimannäytös. Töissä oli joku joka talosta, Esko ja Riitta Tuikan perheestä parhaimmillaan kuusi henkilöä.

- Onneksi silloin ei ollut numeronäyttöpuhelimia, jotta ei tiedetty minun soittavan, toteaa järjestelyistä vuosia vastannut Esko.

Dingo vei tajun

”Vanhoina hyvinä aikoina” Discolandissa kävi säännöllisesti 1200-1300 ihmistä ja yleisöennätys on uskomattomalta kuulostava 3000 henkeä. Ihan varmaa muistikuvaa ei Esko Tuikalla ole siitä, kumpi veti väkeä enemmän – Kummeli vai Dingo.

- Silloin oli aikamoinen hälinä! Dingolla piti olla oma saattue, jotta he pääsivät rauhallisesti sisälle. Epäilin silloin, etteivät pohjalaiset Dingosta juurikaan välitä, mutta niin vaan pyörtyneitä vedettiin ulos seinästä olleesta luukusta, selvittää myös mukana ollut Riitta Tuikka.

- Heitä kannettiin hiekalle virkistymään ja välittömästi kun silmät rupesivat liikkumaan, menivät takaisin sisälle. Silloin kaikki olivat sisällä kuin sillit suolassa, hämmästelee pyörtyneitä turvaan kantanut Discoland-aktiivi.

Kiireisimpinä iltoina rahaa kannettiin 60 litran astialla lippukopilta parempaan talteen.

Herrasmiessopimus riitapukarien kanssa

Esko Tuikka muistelee tyytyväisenä, että nuoriso käyttäytyi Discolandissa pääosin erittäin fiksusti. Tietty pieni räyhääjäporukka oli olemassa, mutta heidän kanssaan ei tapahtumia myöhemmin pahalla muisteltu.

- Joidenkin kaverien kanssa tehtiin sopimus. Kun he tiesivät tappelevansa joka ilta, sovittiin, että heitä sai viedä tarpeen vaatimalla voimalla ulos. Ei niitä sen kummemmin muisteltu. Kylällä oltiin kavereita niin kuin ennenkin!

Yksi keino Discolandin alueelle pääsemiseksi oli kavereiden salakuljettaminen auton takakontissa.

- Aluelippu myytiin portilla. Kylällä nuoret pakkasivat takakonttiin niin paljon porukkaa kuin sinne mahtui. Monta kertaa auton perä oli tosi maassa ja silloin näki, että nyt on kavereita mukana. Aika usein kyllä joutuivat myöhemmin sen lipun ostamaan, mutta yritystä oli, urheiluhenkeä riitti, selvittää Esko Tuikka.

Juice pulahti joka kerta

Yksi mieleenpainuvimmista artistivieraista oli Juice Leskinen, joka kävi jokaisen keikan yhteydessä uimassa Lestijärvessä.

- Juicella oli harmaat bermudashortsit, jotka olivat varmaan peruja jostain armeija-ajoilta. Vesi sai olla miten kylmää tahansa, mutta joka kerta se meni uimaan, Esko Tuikka kertoo.

Riitta Tuikka muistaa edesmenneestä rock-legendasta toisenkin asian.

- Juicehan soitti aina koko illan. Muut soittivat yleensä kaksi kertaa kolme varttia, mutta Juicelle piti oikein sanoa, että nyt lopetetaan.

- Yhtenä kesänä meillä oli Lestijärvellä tosi tiukka vallesmanni. Huvit piti loppua ja yleisön ulkona yhden aikaan yöllä. Juicen kanssa se olikin temppu saada ukko lopettamaan, komppaa Esko Tuikka.

Lapinlahden linnuilla oli puolestaan oma jalkapallo orkesterihuoneessa.

- Kentällä pelattiin sitten ottelu yhtyeen ja yleisön välillä. Ensin he kävivät paikallisessa ravintolassa syömässä ja sen jälkeen pelattiin! Oli sitä mukava katsella, vaikka kyseessä olikin todellinen potkupallo, raportoi sivusta touhuja seurannut Tuikka.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa