Kengityssepän työ hakkaa konttorihommat

Suomesta löytyy joitakin satoja hevosenkengittäjiä. Nuoret eivät tahdo alalle löytää, ja nekin harvat, jotka sepäksi kouluttautuvat, siirtyvät usein muihin töihin jo muutaman vuoden kuluttua. Konkariseppä Jorma Tossavainen ei vaihtaisi työtään tietokonehommiin.

hevonen
Kengitysseppä tutkii hevosen kavioita ja vanhoja kenkiä
Hevonen saa uudet kengät 6-8 viikon välein.YLE / Anna Sirén

Hikipisarat kiiltelevät kengityssepän otsalla kun tämä irrottaa vanhoja kenkiä Libya-tamman kavioista Teivon talleilla. Jorma Tossavaisella riittää töitä.

- Puuhaa piisaisi useammallekin sepälle. Työ on tietysti raskasta ja vaativaa, vähän likaistakin, mutta siinä on kyllä enemmän hyviä puolia. Tässä näkee paljon hevosia, tapaa mukavia asiakkaita ja pääsee monenlaisiin paikkoihin. Harvoin on kahta samanlaista työpäivää, Tossavainen kehaisee.

Teininä koko päivä, ammattilaisena tunti

Varsinainen sepän ammatti ei periydy Tossavaisten suvussa, mutta itse taito kylläkin.

- Isäni ei ollut seppä, mutta kyllä meillä kotona kengitettiin hevoset itse. Olin isän mukana jo pikkupoikana, ja kengitin hevosen itse ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana. Oli liukas keli ja minun teki mieli ajaa. Isä ei ollut kotona, ja minulta meni hommaan koko päivä, Jorma Tossavainen muistelee.

Ammattimieheltä puuha vie nykyään alle tunnin.

- Yleensä hevonen on yhteistyöhaluinen, harvemmin tulee mitään ongelmia. Nuoret varsat joudutaan joskus rauhoittamaan. Parempi niin, koska muuten hevoselle jää ikävät muistot kengityksestä. Rauhoituksen ansiosta se selviää urakasta pikku krapulalla.

Kengitys on välineurheilua

Kengityssepän mukana kulkee painava työkalupakki. Vasarat, taltat, lyömä- ja vuoluveitset, hohtimet ja valtavat viilat ovat jatkuvassa käytössä.

- Ensin kilkutellaan ja väännetään vanha kenkä irti, sitten avataan säteet ja kantauurrokset ja katsotaan, että kavio tulee suoraan uuden kengän alla.

Uusien kenkien malli ja materiaali riippuu paljolti hevosen käyttötarkoituksesta ja juoksuominaisuuksista.

- Pääsääntöisesti käytetään perusrautakenkää, mutta kilpahevosille laitetaan myös kevyempiä kenkiä ja kovapalakenkiä. Ahdasliikkeisiltä eläimiltä otetaan joskus kengät kokonaan pois. Niin ei kuitenkaan voi tehdä kovin usein, koska radat ovat karkeita ja kaviot kuluvat helposti liian ohuiksi.

Humman lisäksi myös koirien kaveri

Kun kengitysseppä saapuu, Libya tietää mitä tapahtuu. Eläin nostelee kavioitaan jo siinä vaiheessa, kun Tossavainen vasta availee työkalupakkiaan.

- Kilpurit kengitetään niin usein, että ne ovat jo tottuneet. Ravurin alumiinikenkä kestää maksimissaan kolme viikkoa, ja muidenkin kengät vaihdetaan 6-8 viikon välein, Jorma Tossavainen kertoo.

Seppä on suosittu mies myös kulmakunnan tallikoirien keskuudessa. Hauvat juoksentelevat kengityspaikalla herkkujen toivossa.

- Kavioista vuollut suikaleet ovat koirien herkkua. Tallikoirat, jotka saavat näitä usein, ovat ronkeleita eivätkä kelpuuta kuin parhaat palat eli säteen. Muutkin osaset kelpaavat purtavaksi seuraavana päivänä, kuivuttuaan.

Lähteet: YLE Tampere / Anna Sirén