Radio Nord 50 vuotta - merirosvo sai apua Aurajoesta

Legendaarisen ruotsalaisen merirosvoradion Radio Nordin lähetysten aloittamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta 8. maaliskuuta. Radio oli suosittu Turun seudulla, jossa nuoremmalla väellä oli huutava pula rytmimusiikista. Ennen kuin lähetykset alkoivat, Nordin laiva Bon Jour makasi kuukauden päivät Aurajoessa korjausta odottamassa.

merirosvoradio
Radio Nordin "merirosvolaiva" Bon Jour
Radio Nordin "merirosvolaiva" Bon JourJan Kotschack

Sanomalehtiteksti kuvasi merirosvoradio Bon Jourin ajamista Aurajokeen vuoden 1960 joulukuun lopulla korostaen saapumisen vaivihkaisuutta, varmaankin tarkoituksena oli korostaa Radio Nordin lyhyen historian kuvannollista ja kirjaimellista tuulisuutta tai ehkä hehkutella toiminnan oletetulla hämäräperäisyydellä.

"Aavemaisen hiljaa se lipui klo 17.20 aikaan Wärtsilä Yhtymän Crichton-Vulcanin itäisen veistämön rantaan. Keltakylkinen "merirosvoradio" kätki sisäänsä visusti kaikki ne lukuisat epämääräiset tiedot ja huhut, jotka aluksen viime päivien vaiheista ovat Suomeenkin kantautuneet."

Kun 20 sekuntimetrin tuulen runtelema Bon Jour laiva aavemaisesti ui Aurajokeen korjattavaksi, ainoa mitä se oli saanut lähetetyksi oli hätäkutsu - ja sekin viestilampulla.

Bisnesidea

Radio Nord oli suomalaissyntyisen Salomon ( myöh. Jack) Kotschackin ajatus. Kenkätehtailijan poika Kotschack oli sotien jälkeen siirtynyt Ruotsiin, työskennellyt siellä mm. filmialalla ja saanut viihderadion ajatuksen amerikkalaiselta tuttavaltaan Gordon McLendonilta, joka oli kotimaassaan menestyksekäs tekijä alalla.

- Isä oli hyvällä tavalla lapsellinen koko elämänsä, piti hienoista autoista, oli tavattoman ulospäinsuuntautunut ja innostunut. Hän ei tuntenut politiikan kuvioita ollenkaan. Jos hän olisi ollut perillä niistä, hän ei olisi koskaan edes aloittanut Radio Nordia, Jan Kotschack kertoo.

Radio Nordin toiminta-ajatus oli lähettää yksinomaan viihdettä ympäri vuorokauden, etupäässä suosittua musiikkia ja lyhyet uutiset kerran tunnissa.

Radio Nordin yhtiö Tukholmassa

Yhtiöllä oli studiot Tukholman Kammargatanilla, samassa osoitteessa oli yhtiön myyntitoimisto, jossa markkinoitiin ruotsalaisille yrityksille tilaisuutta mainostaa Nordin lähetyksissä tai peräti ostaa koko lähetys nimiinsä, sponsorisopimuksia siis.

Harmi Kotschackin ja kumppaneiden kannalta, Ruotsissa kuvatun kaltainen toiminta oli laitonta. Tämän vuoksi lähetin piti viedä valtion rajojen ulkopuolelle, käytännössä ainoa vaihtoehto oli laittaa tekniikka laivalle ja ajaa laiva aluevesirajan ulkopuolelle.

Vastahankaa alusta alkaen

Jackin bisnesidea oli periaatteessa ihan hyvä ajatus, mutta virallinen Ruotsi ei antanut myöten ihan noin vain. Metakka alkoi jo 1959, kun Kotschack ja kumppanit tiedottivat tulevasta bisneksestään. Ruotsin liikenneministeriö ei ollut ainut vastustaja, myös lehtikustantajien etujärjestö pyrki suojelemaan omaa mainoksenmyyntiää

Suomalaiset nuoret löytävät Nordin

Kun Radio Nordin lopulta aloitti lähetykset 8. maaliskuuta 1961, sävelet soivat myös eteläisen ja lounaisen Suomen alueella. Nämä nuotit tulivat tarpeeseen, nuoret olivat jo päässeet kärryille rockista ja tuoreemmasta rytmimusiikista, sitä ei vain tahtonut kuulla missään. Näin Seppo Hyvönen kuvailee 60-luvun alun tilannetta Turussa.

"Vanha putkiradio oli siitä hyvä, että sillä pystyi yöaikaan kuuntelemaan ulkomaisia asemia, esimerkiksi Radio Luxemburgia ja sitten Radio Nordia, varsinkin jos siihen teki kuparilangasta lisäantennin, joka vedettiin lämpöpatteriin." (Föribeat/YLE Turku 2006)

Radio Nordin lähetykset kuuluivat hyvin, paljon paremmin kuin toinen rockharrastajien henkireikä Radio Luxemburg. Keskiviikkoisin lähetetty parituntinen Top 20 + 10 oli Radio Nordin suosituin ohjelma.

"Sieltähän alkoi tulemaan tavaraa, joka todella kiinnostaa. Telstar oli yksi, joka kiinnitti huomiota ja se oli aika suosittu Radio Nordilla. Sitten alkoi tulla Shadowsia", Seppo Hyvönen kertoo. (Föribeat/YLE Turku 2006)

Trendien luoja

Radio Nordin vaikutus oli niin suuri, että sillä oli merkitystä levykauppojenkin myyntiin ja hankintoihin. J-P Lehtonen muistelee Nordin innostamaa levynostokeikkaa.

”Siältähän nää Putti Putit tuli. Radio Nord soitti Putti Puttii, niin levykauppa oli, et mikä ihmeen puttiputti. No, on simmonen ko Putti Putti!! Se sit vaan, ku ihmiset kyseli, ni se julkastiin ja pääsi Suomen listoil.” (Föribeat/YLE Turku 2006)

Putti Putti oli Jay Epaen maorikansanlauluun perustunut rytmikäs iskelmä, joka tuli erityisen suosituksi juuri Ruotsissa ja Suomessa, nimenomaan Radio Nordin ansiosta.

Matka Turkuun alkaa myrskystä

Vuoden 1960 joulunpyhien jälkeen ruotsalaisten lehtien otsikoissa oli ollut otsikoita kuten Expressenin Radio Nordin ensimmäinen lähetys oli hätäkutsu.

Bon Jour joutui myrskyiseen säähän ajaessaan Kööpenhaminasta Tukholman saaristoa kohden vuoden -60 joulukuussa.

Kööpenhaminassa laivaan oli asennettu lähetinmasto, jonka myrskynkestävyyttä laivan miehistö joutui jännittämään. Tutkasta tai kaikuluotaimesta ei laivalla ollut tietoakaan eikä radiopuhelimesta liioin. Kapteeni Elis Ohlson ja perämies Svante Elmlund perinteisin kompassi, merikortti ja tykötarpeet -menetelmällä.

Laiva saatiin liki ankkuripaikkaansa, josta joulunpyhien lähetys piti lähettää. Ei pihahdustakaan, karmea myrsky, maston kestävyys on kysymysmerkki.

Kapteeni Ohlson käskee Elmlundin lähettää hätäkutsu läheiselle majakkalaivalle - viestilampulla.

Tämä oli lievästi ironista, sillä Tukholmassa toimitettiin parhaillaan mainoksia parille tuhannelle silmäätekevälle. Mainos ilmoitti: Radio Nord lähettää. Laita radio päälle ja kuuntele Euroopan moderneinta radioasemaa.

Jättäkää laiva

Kapteeni Olhson käski laivan ja Radio Nordin 14-päisen porukan jättää alus ja siirtyä paikalle tulleeseen luotsikutteriin, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Kutterin piti vielä kääntyä takaisin, kun huomattiin, että tanskalainen kokki Mogens Poulsen oli unohtunut Bonjourille.

Bon Jour oli yli vuorokauden miehittämättömänä ankkurissa keskellä myrskyä. Tämä sai Jackin kauhistumaan, kun asia hänelle selvisi.

- Suomalaisissa lehdissä on Bonjourin Turun-käynnin ajalta kuvia, joissa isäni keskustelee kapteeni Ohlsonin kanssa eivätkä ne näytä siltä, että siinä olisi ystävällishenkinen keskustelu käynnissä, Jan Kotschack sanoo.

Bonjour ajaa Turkuun kahdella kapteenilla

Sään seljettyä Bon Jour otti kurssin kohti Turkua ja Chrichton-Vulcanin telakkaa, jonne Jack Kotschack oli ollut yhteydessä jo alkuperäisen antenniasennuksen yhteydessä. Jack oli nopea käänteissään ja hän oli hommannut laivalle mukaan toisen kapteenin, John Johnsonin. Kapteeni Ohlsonille hän antoi potkut heti, kun itse pääsi laivan perässä Turkuun.

Bon Jour siis ui aavemaisesti Aurajokeen ja telakan rantaan. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan tahtonut syntyä. Telakan edustajat myönsivät lehdistölle, että keskusteluja korjaamisesta oli käyty, mutta että korjausten laadusta ei ollut ollut käsitystä. Jack Kotschack käsitti tämän niin, ettei telakka halunnut korjata "merirosvoradion" laivaa.

Crichton-Vulcanin Bergroth tulee apuun

Jackin poika Jan Kotschack esittää Radio Nord kirjassaan Stick i väg, Jack ajatuksen, että Chrichton-Vulcanin omistavan Wärtsilä-konsernin pääjehu, vuorineuvos Wilhelm Wahlfors oli antanut tämän mahtikäskyn. Wahlfors oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen ja Kotschackin oletuksen saanut Sveriges Radion taholta tämänkaltaisen pyynnön.

Bon Jour joutui kököttämään Aurajoen varressa varsin pitkään, mutta korjausten suhteen apu oli yhtä lähellä kuin Chrichton-Vulcan telakan paikallinen johtaja Lennart Bergroth. Bergroth käski siirtää laiva pois telakalta, lyhyen matkan päähän Aurajoen Kalkkirantaan.

Hän lupasi laivalle työntekijät ja vedätti vielä sähköt telakalta laivalle.

Mystinen antenniongelma

Bon Jourin ja Jack Kotschackin hankaluudet Aurajoessa eivät olleet vielä ohi.

Ensin oli ongelma radiopuhelinlaitteiston kanssa. Asiasta oli alustavasti sovittu norjalaisen Simondsenin kanssa, mutta firma vetäytyi, koska heillä oli afäärejä Ruotsin Radion kanssa ja nämä saattaisivat vaarantua. Härvelit saatiin lopulta Tanskasta.

Isompi ongelma oli Radio Nordin lähetin. Se oli pantu kasaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta antenniin asti välittyi käsittämättömiä pihinöitä ja mittarit näyttivät täysin selittämättömiä arvoja.

Jack ja Gorgon McLendon pyysivät lopulta antennin alkuperäisen suunnittelijan John Mullaneyn apuun Amerikasta.

Mullaney on vastahankainen, mutta lyö lopulta ehtonsa pöytään: 25 dollaria tunti siitä lähtien, kun hän lähtee Amerikasta siihen asti, kun hän on takaisin amerikkalaisella maaperällä - ja matkat päälle. Palkka juoksee 24 tuntia vuorokaudessa, teki hän töitä, nukkui tai söi tai mitä sitten tekikin. Vaateeseen suostuttiin.

Jos Mullaney oli kallis, hän oli myös työteliäs. Hän istui Bonjourin mastossa 18 tuntia yhtä soittoa mittareineen - ja homma valkeni. Mullaney huomasi, että päiväsaikaan homma oli sekaisin ja yöaikaan kaikki pelasi kuin rasvattu. Wärtsilän nosturit! Niitä oli paljon ja niissä oli isot sähkömoottorit. Kun telakan laitteet olivat päivisin päälle, ne aiheuttivat häiriöt Bonjourin lähettimeen ja antenniin.

Takaisin aalloille

Bon Jour pääsi lopulta seilaamaan ulos ja aloittamaan legendaarisen lähetyksensä. Tätä ei kestänyt kuin runsaan vuoden. Ruotsin valtio sai lopulta homman nurin ja viimeinen lähetys tuli kesällä 1962. Vaikutukset olivat kuitenkin suuret, niin Ruotsissa kuin Suomessa radion ohjelmaa reivattiin, Suomessa Yle käynnisti vauhdilla sävelradion.

Painu pois, Jack

Jack Kotschack esiintyi itsekin viimeisessä lähetyksessä, hän kiitti kuuntelijoita ja mainostajia ja kertasi lyhyesti radion vaiheita lausuen, että Radio Nordin ympärillä on olllut myrskyisää niin merellä kuin kuivalla maallakin.

Nordin dj esitteli viimeisen laulun: "Mikäpä suosituimpien kappaleiden kärkisijalle paremmin sopisikaan, ainakin jos Ruotsin lainsäätäjiltä kysytään...

Radio Nordin viimeisenä lauluna soi Monica Zetterlundin esittämä Stick i väg, Jack - Painu pois, Jack.

Lähteet: Iiro Andersson/YLE Turku