1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. urheilu

Suomessa opiskeleva urheilija jää usein ilman apua

Suomessa huippu-urheilijaksi tähtäävä nuori on yleensä yksin vastuussa urheilu-uransa ja opiskeluidensa yhdistämisestä. Yhdistäminen on vielä urheilupainotteisissa lukioissa tai ammattikouluissa suhteellisen helppoa, mutta korkeakouluissa tilanne on toinen. Yhteyttä urheilumaailman ja korkeakoulun välillä ei usein ole.

Purjehtija Silja Lehtinen seilaa ammatikseen ympäri maailmaa, ja tähtäimessä ovat Lontoon olympialaiset vuonna 2012. Harva kuitenkaan tietää, että Lehtinen opiskelee samanaikaisesti lääkäriksi Helsingin yliopistossa.

Lehtisen mukaan kahden intohimon yhdistäminen ei ole aina ollut helppoa. Apu olisikin usein ollut tervetullutta.

- Treenien suunnittelussa, organisoimisessa ja ylipäätään arjen suunnittelussa auttaisi todella paljon, jos valmentajilla ja yliopistolla olisi yhteys, Lehtinen toteaa.

Urheilija usein ainoa linkki kahden maailman välillä

Lehtinen kuuluu Pääkaupunkiseudun Urheiluakatemiaan, Urheaan, joka on yksi Suomen 19:stä urheiluakatemiasta. Akatemiat ovat yhteistyöverkostoja, jotka on luotu tukemaan urheilijan valmentautumisen, opiskelun ja muun elämän yhdistämistä.

Urhean toiminnanjohtaja Simo Tarvonen tiedostaa kuitenkin, että kuten Lehtisen tapauksessa, urheilun ja opiskelun yhdistäminen kaatuu liian usein pelkästään urheilijan harteille.

- Urheilija on äärettömän yksin ja hänen täytyy itse löytää ratkaisut. Urheilijan ympärillä olevaa tukea uran suunnitteluun ja arjen hallintaan pitäisi olla Suomessa ehdottomasti enemmän, Tarvonen sanoo.

Tutkintoa arvostetaan enemmän kuin urheilu-uraa

Apua tarvitsevia urheilijoita riittää: esimerkiksi vuoden 2008 Pekingin olympiajoukkueessa neljä viidestä suomalaisurheilijasta suoritti korkeamman asteen jatkotutkintoa.

- Itseisarvo ei kuitenkaan ole se, että kaikki suomalaiset urheilijat kouluttautuvat korkea-asteelle. Se on tärkeää, että kaikki löytävät sen paikkansa yhteiskunnassa urheilu-uran jälkeen, Tarvonen selvittää.

Vaikka Tarvonen pitää urheilun ja opiskelun yhdistämistä tärkeänä, hän toivoo, että Suomessa arvostettaisiin ylipäätään urheilulle omistautumista. Hänen mielestään usein unohdetaan, mitä täysipäiväinen ammattilaisuus vaatii urheilijalta.

- Suomessa pitäisi arvostaa enemmän sitä prosessia, jolla päästään huipulle. Sitä, että joku on innostunut jostain ja satsaa siihen valtavasti. On se sitten urheilua, taidetta tai tiedettä, Tarvonen toteaa.

Yhdysvalloissa arki rakennetaan urheilijan ympärille

Urheilun ja opintojen yhdistämisongelmaa on puitu urheiluakatemioiden lisäksi opetusministeriön asettamassa huippu-urheilun muutostyöryhmässä. Työryhmässä on suunniteltu, että tulevaisuudessa urheiluakatemioiden asemaa vahvistetaan, jotta ne voivat auttaa nuoria yhdistämään urheilun ja opinnot jo peruskoulusta.

Koska yhdistäminen on Suomessa varsinkin yliopistotasolla hankalaa, monet suomalaisurheiljat ovat muuttaneet opiskelemaan ulkomaille.

Helsinkiläinen jääkiekkoilija Lauri Tuohimaa päätti neljä vuotta sitten lähteä Yhdysvaltoihin Clarksonin yliopistoon, jossa hän pelasi yliopistojääkiekkoa ja suoritti kandidaattitason tutkinnon markkinoinnissa. Tuohimaa valmistui keväällä ja syksyllä hän pyrkii SM-liigaan Helsingin IFK:n miehistöön.

Tuohimaan mukaan Yhdysvalloissa arjen suunnittelu on helppoa, sillä esimerkiksi valmentajat ja professorit ovat säännöllisesti yhteydessä toisiinsa.

- Yhdysvalloissa kaikki on räätälöity urheilijaa varten. Meidän valmentajalle oli todella tärkeää, että myös koulussa pärjättiin. Meillä vaadittiin tiettyä keskiarvoa, jotta voi edes urheilla, Tuohimaa kertoo.

Vaikka Urhean toiminnanjohtajan Tarvosen mukaan Yhdysvaltojen taloudelliset resurssit urheilussa ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa, järjestelmän perusajatus on hänen mielestään kullanarvoinen.

- Siellä opiskelu ja urheilu ovat yhtä. Urheilu on osa yliopisto-opintoja ja yliopisto-opinnot ovat osa urheilu-uraa. Näin meidän Suomessakin pitäisi ajatella, Tarvonen sanoo.