Suomi hyökkäsi suoraan ulkomaille

Vakiintuneen käsityksen mukaan jatkosota alkoi Suomen menettämien alueiden takaisinvaltauksella ja jatkamalla hyökkäystä Venäjän Karjalaan. Itse asiassa jatkosodan ensimmäiset hyökkäykset Neuvostoliittoon tapahtuivat Pohjois-Suomesta saksalaisjohtoisesti vuoden 1941 heinäkuun alussa.

Kotimaa
miehiä Rukajärventien reittiopasteen ympärillä.
Rukajärven suunnan veteraanit osallistuivat opastaulujen pystystalkoisiin Lieksan Kivivaarassa. Tauluissa kerrotaan Suomen armeijan hyökkäyksestä suoraan Neuvostoliittoon heinäkuun alussa 1941.Yle

Suomen armeija hyökkäsi itään 3.7. Kuhmon ja Ilomantsin väliseltä alueelta.

Nyt kun sotatoimien alkamisesta on kulunut 70 vuotta, sotaperinnettä vaalivat järjestöt ovat merkinneet eversti Erkki Raappanan johtaman 14. divisioonan rajanylitysreitit maastoon opastauluin.

Taulujen pystytystalkoissa Lieksassa mukana oli myös sotaveteraaneja, joille tie Rukajärvelle tuli tutuksi jo kesällä 1941

- Muistan rajalinjan ja siinä maassa lojuneen rikotun Venäjän rajapuomin, kertoo 90-vuotias veteraani Aarne Räty rajanylityspaikalla Kivivaarassa.

- Ei siinä meikäläisen tasoisella sen ihmeellisempää ajatusta ollut, sen kun tehtiin mitä käskettiin, Veikko Leinonen muistelee ensimmäistä ulkomaanmatkaansa.

Omia alueita takaisin hakemassa

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen tuntee monia sodassa olleita ja on perehtynyt laajaan muistiaineistoon. Tikkasen mielestä yleinen käsitys oli se, että on oikein ottaa takasin Karjalasta talvisodassa viedyt alueet, mutta vieraalle maaperälle ei lähdetä.

- Täällä oli hämmennystä rajaa ylittäessä, mutta käskyä toteltiin eikä tietojeni mukaan kieltäytymisiä ollut.

Myös innokkaampia liikkeellelähtijöitä oli. Esimerkiksi Rukajärven tie -elokuvan taustahenkilönä tunnetuksi tullut joukkueenjohtaja Pentti Perttuli kirjoitti päiväkirjaansa 7.7.1941: Vihdoin käsky: Komppaniat heti lähtövalmiiksi!... Ylitimme rajan ja ajoimme rankkasateessa pitkänä jonona kurjaa ja kuraista tietä Punaisen hämärän maahan !!

Rajan ylittäjät joutuivat pian taisteluihin ja ensimmäinen tavoite, Repolan valtaaminen, toteutui 8.7.1941.

Hyökkäys jämähti asemasodaksi

Juho Mustosen ensimmäinen kosketus sotaan oli kaatuneiden hautaajana Lieksassa.

- Arkkuja tuli paljon eri puolilta. Oli kuuma kesä, me yritimme siirrellä niitä kellotapulin varjoon, etteivät ne happanisi ja haisisi.

Joukot oli koottu Pohjois-Savosta, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta. Liikkeelle lähdettiin siinä yleisessä käsityksessä, että kotiin palataan sadonkorjuuseen mennessä, mutta toisin kävi. Raskaiden vaiheiden jälkeen etulinja pysähtyi Rukajärven itäpuolelle. Asemat pitivät jatkosodan loppuun, kesään 1944 saakka.

Osa Rukajärven suunnalla taistelleista oli mukana myös Ilomantsissa Neuvostoliiton viimeisen suurhyökkäyksen aikana 1944.

- Näytti siltä, että ne tulevat ylivoimalla muutamassa päivässä Joensuuhun saakka, mutta sitten saimme tiedon, että vihollinen vie joukkojaan nopeasti pois. Stalin pelasti meidät, heillä tuli kiire Berliiniin, sanoo lieksalainen sotaveteraani Reino Meriläinen.

Oikea Rukajärven tie

Samalla kun Rukajärven suunnan historiayhdistys ja Lieksan rajakilta ovat pystyttäneet maastoon 14 opastaulua, nimetään Lieksasta Kivivaaraan johtama tie Rukajärven tieksi.

- Päätarkoitus on se, että täältä jälkipolvet löytävät helposti isiensä ja isoisiensä paikat, missä he sodassa liikkuivat, kertoo Lieksan rajakillan puheenjohtaja Reijo Kortelainen.

Rukajärven tien ja sen opasteet vihkii käyttöönsä Rukajärven suunnan veteraani Ermei Kanninen.

Lähteet: Ajankohtainen kakkonen / Jari Hakkarainen