Hyppää sisältöön

Sananen – Haukion kala

Haukion kala. Siinä. Mutta mikä on tämä Haukion saalistama vonkale? Kaislikossa kaikessa rauhassa lymyävä seisovien vesien valtias, tuhansien Järvisten maan hiljaista arvostusta nauttiva viileä kyömyniska. Yksinäinen sushi. Siis ei susi, vaan sushi. Siihen unohdettu paviljongin pöydälle. Tyylikäs eksoottinen arjen designlötkäle, ihanalla tavalla raaka, myyttinen mutta himottava.

Kuva: YLE Keski-Suomi

Niinistö olisi täydellinen presidentti. Nyt on todellinen ottipaikka. Syitä on monia. Hän ei ole homo. Ei sairaalloisen ylipainoinen. Ei näkyvästi hikoileva. Ei suomenruotsalainen. Ei lupsakka savolainen. Ei kalju ammattiyhdistysjyrä. Eikä varsinkaan töissä EU:n palkkalistoilla. Hän on puutteista vapaa – ja sen näkee naamastakin.

Paras näyttö on nimittäin se, että tämä yli kuuskymppinen kelpaa kaikkeen siihen mitä edustava kolmekymppinen nainen mieheltä ahnaasti tarvitsee. Mies joka on komunnut urallaan melkein kaikki pallit, voi nuoren naisen vierellä ikään kuin unohtaa pallit ja keskittyä nautiskelemaan. Elämässä on pohjimmiltaan kysymys nautinnon hakemista ja saamisesta ja presidentin tittelistä voisi ihan hyvin vielä irrota tämän elämän bonarina endorfiinipiikki. Saunan lauteilla hätkähtäisi siihen, että tämähän on siistii.

Paras asema minkä ammattimies voi saavuttaa on semmonen, että kaikki ajattelee että tolla on mutta sen ei tartte sitä koko ajan toitottaa ja vakuuttaa. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä nuorta simpsakkaa naista vaan myös osaamista, viisauttakin. Kaikki tietää, että tämä kaveri ymmärtää valtiolliset kipupisteet, suomalaisen identiteetin ja muuttuvan maailman haasteet. Se on istunut joka paikassa kahteen kertaan ja kaikki morjenstaa sitä.

Haukion kala. On se vaan loputtoman kiehtova ja arvoituksellinen. Suuri, sulavasti liikkuva, hiljainen käyntiääni ja jotenkin vaaniva. Jokainen liike on ekonominen ja suuria selkälihaksi tarvitsee käyttää vain silloin kun vaara uhkaa tai tekee mieli kitkeä ärsyttäviä pikkusinttejä. Voima ja syvä harkinta muljuavat piilossa.

Mutta onko Haukion kala nalkissa katiskassa? Ja eikö vain olekin niin, että siellä on ihan hyvä olla, kun elimistö tottuu. Nainen on kaikissa suomalaisperheissä se todellinen vallankäyttäjä. Suomella saattaa olla kohta kolmekymppinen uuden sukupolven nainen presidentinlinnassa. Hän lukee iltaisin Salen korvaan runojaan ja kertoo mitkä vaatteet pitää laittaa huomenna päälle. Aamujooga on se yhteinen juttu. Iltaisin karpataan, koska vaimo niin haluaa. Vuodet huuhtovat muistista miltä maistui aikoinaan Salossa lihapiirakka makkaralla – Datsunissa nautittuna. Uudenvuodenpuheen rustaamiseen saa onneksi ammattiapua samasta sängystä, viereiseltä tyynyltä. Voinksmä ihan oikeesti käyttää tässä sanoja chillata, häröillä ja tehdä oikeat muuvit ? Voit. Todellakin.

Moni taitaa olla vähän väsynyt vaaleihin tällä hetkellä. Lappuja tuli käteen, höpötystä korvaan ja kaikki oli huolestuneita kaikesta. Presidentinvaalit ovat jo seitsemän kuukauden päästä. Miten me jaksetaan, kun ei meinaa jaksaa ajatella omiakaan hommia ?

Niinistön ensimmäinen Ralph Lauren- paidan esittelytilaisuus meni mukavasti. Silmä nautti, korva lepäsi. Suomessa on presidentti, mutta hänen roolistaan ei oikein ota tolkkua. Suuret vallankäyttäjät ovat muualla, lasisissa taloissa. Ei Niinistökään osannut kiteyttää presidentin tärkeyttä ja tehtävää. Hän osasi hurmata. Ja se tuntui ihan hyvältä.

Niin kauan kuin täällä maan päällä on ihmisiä, suurinta mielenkiintoa ihmisessä herättää toisen ihmisen seuraaminen. Se on lajityypillistä käyttäytymistä.

Presidentinlinna voisi olla jatkossa maan virallinen julkinen chillailuareena. Se voisi olla akvaario, jonne sijoitetaan pari kaunista ja keskenään viihtyvää vipeltäjää. Nuori rotunaaras ja pikkusen ilkikurinen sillin hajun perässä spurttaileva siimahäntä. Kun maailma koettelee ja talouden tunnusluvut vyöryvät päälle kuin Mustankorkean Caterpillar, voi katseen suunnata presidenttipariin. Kauniit ihmiset muistuttavat, että kauneutta on olemassa. Niin paljon.