The Sounds taivutti rautalangasta historiaa

Suomalaisen rautalankamusiikin merkittävin yhtye The Sounds on palannut 46 vuoden tauon jälkeen. Henrik Granö hallitsee yhä kuutta hopeista kieltä soolokitaristina. Komppikitaristina on edelleen Bubi Söderblom ja basistina Peter Ekman. Alkuperäisen Sounds - rumpalin Johnny Liebkindin tilalla soittaa Henrikin poika Ville Granö.

rautalankamusiikki
The Sounds teki rautalankaromantiikkaa. Tästä puuttu vain Emma!YLE / Tapani Ripatti

Shadows, Ventures, Elvis ja Tommy Steele olivat Bubin ja Peterin esikuvia 50- ja 60-lukujen taitteessa.

- Suomi ei ollut silloin sellainen maa, että tänne olisi tultu soittamaan. Kyllä se oli lähinnä me ja meidän kollegat, jotka raivasivat tilaa rautalangalle Suomessa, muistelee Bubi

Hän oli yhden kesän Englannissa, jossa hän näki kahdesti The Shadows-yhtyeen. - Huomasin, miten todella hyvin ja kurinalaisesti he olivat harjoitelleet kappaleensa.

Peter muistaa Helsingissä näkemänsä Shadows-yhtyeen lisäksi Rock-Jerryn konsertin B-messuhallissa, jota kävi katsomassa Johnnyn kanssa.

Sounds syntyi kesällä ’62.

– Meillä oli kouluaikoina yhteyksiä Scaffoldseihin ja tavattiin Strangersin kavereita, jotka soittivat samantyyppisissä koulutilaisuuksissa missä mekin. Me opimme tän jutun soittamalla kouluhipoissa, totesi Bubi

Peter muistaa Helsingissä olleen nuorison suosiman paikan nimeltä Ban Klubben, jossa bändit kävivät soittamassa. – sieltä Ragni Malmsten meidät löysi ja saimme levytyssopimuksen Fazerin kansssa.

- mä ja Bubi olimme luokkakavereita. Mä soitin myös viulua, Bubi kitaraa ja lauloi. Kun Bubi sitten toi rautalankalevyjä, niin se oli siinä, Henrik palaa yhtyeen juurille

- Mä olin tavannu Bubin jo kotibileissä ja rämpytelly sen kanssa kitaraa. Hän soitti sitten mulle ja esitti ajatuksen bändistä. Sit sovittiin, että mä otan mun vehkeet kainaloon ja läksin Bubin luo. Sieltä käveltiin Henkalle ja siitä se läks, muisteli Peter yhtyeen syntyhetkiä

Peterillä ja Johnnyllä oli ollut aiemmin jo laulukeikkoja, joten hänet oli helppo houkutella mukaan bändiin. - Johnny tiesi rummuista yhtä vähän kuin män bassosta, naurahtaa Peter.

Sounds ja Rock-Jerry

Suomalaisen rautalangan historiassa kiertää tarina, jonka mukaan the Sounds ja Rock-Jerry olisivat kokeilleet yhteistyötä.

- Joo, olimme yhdessä, mutta jostain syystä siitä ei tullut mitään. Meillä oli jopa yksi yhteinen keikka Korsossa. Iso tanssilava, hyvin vähän ihmisiä, naurahtaa Peter.

Kamat

- kun suoritin ehdot kerran, vanhemmat oli niin haltioissaan, että ne osti mulle tsekkiläisen sähkökitaran ja pienen Dynacord-vahvistimen, nauraa Peter

Bubi muistelee aloittaneensa Henkan kanssa akustisilla kitaroilla, mikit he rakensivat itse. - Kun huomasimme, että tarvitsemme paremmat kamat, niin Henkan isä ja äiti auttoivat.

Emma ja Mandschurian Beat

Bubi hörähtää nauruun kysyttäessä oliko single ”Emma/Mandschurian Beat” harkittu valinta ensilevyksi. – Ei todellakaan ollut. Me emme ajatelleet oikeasti mitään kappaletta. Sähkökitaran ääni ja kaiho yhdistyi hyvin, ja kun siihen keittoon laittaa suomalaiset kansansävelmät, niin ne istuvat tähän maahan.

Emmaa myytiin Suomessa n. 20.000 kappaletta. Japanissa ostajia kiinnosti singlen B-puolena ollut ”Mandschurian beat”, jota Japanissa myytiin n. 200.000 kappaletta. Yhtye ei moista myyntiä lompakoissaan huomannut.

- Me ei myyntiä rahallisesti huomattu. Se oli vaan hauskaa, Peter toteaa.

- Japani kiinnosti meitä. Saimme jopa kutsun sinne, mutta olimme vain 16 - 17 vuotiaita. Meidän vanhemmat eivät tykänneet ajatuksesta. Japani kiinnostaa meitä edelleen. Jos pääsisimme sinne, niin ympyrä tavallaan sulkeutuisi, Bubi muistelee.

The Sounds sai oman Fan-Clubin. Vaikka se oli hauskaa, pojat tunsivat itsensä noloiksi nimikirjoituksia kirjoitellessaan

Eero & Jussi ja Sounds

Eero- ja Jussi Raittisen tulo Sounds-yhtyeeseen teki rautalankabändistä lauluyhtyeen. Veljekset toivat bändin ohjelmistoon Beatlesit, Rollarit sekä vanhan rokin. Vuonna 1964 yhtye äänestettiin Suomen suosituimmaksi orkesteriksi. .

Sounds-levyjä ilmestyi vuosina ’63 sekä ’65. Vuonna 1964 yhtye keskittyi soittamaan Johnnyn taustoita. Vuonna ´65 ilmestyneet ”Roll over Bach”, ”Baby elephant walk” sekä’ ”Rakastan sinua, elämä” levytettiin Fazerin pyynnöstä Japanissa julkaistavaa albumia varten.

Kaikki loppuu aikanaan

- Kesällä ’65 tultiin keikalta aamuyöllä ja todettiin, että meillä ei ole yhtään buukattua keikkaa. Se oli yhteinen päätös, summasi yhtyeen loppuvaiheita Peter

Viitisen vuotta sitten musiikin tekeminen yhdessä alkoi taas maittaa. Johnny jättäytyi pois. Rumpalin pallille istuutui Henrikin poika Ville Granö.

- Oli helppo alkaa uudestaan, kun olimme viihtyneet yhdessä. Esiintymisiä teemme harkiten, toteaa Peter.

Parhaat Sounds-hetket

Bubi muistelee lämmöllä keikkoja Savonlinnassa Teiniliiton 10-vuotisjuhlien aikana. Samoin Messuhallin ja Expohallin keikat Uutena Vuotena ’62 ovat jääneet mieleen. Lappia hän muistelee erityisellä lämmöllä.

Peterin mielessä on Heinolalaisessa elokuvateatterissa tehty keikka vuonna ’64.

Henrik ei halua nostaa mitään keikkaa esiin. Hän kiteyttää oivasti koko Sounds-yhtyeen lyhyen uran. - Meillä oli monta hyvää hetkeä, erilaisia loistavia ja hauskoja juttuja.

Lähteet: YLE Lahti / Tapani Ripatti