Kansallisromantiikka karisee myrkytysten ja metsätöiden myötä

Maaseutu on mielikuvissa ruusunhohtoinen ja idyllinen lintukoto, mutta maaseudulla on myös toiset kasvot. Johanna Talasterä on joutunut tutustumaan myös tähän toiseen, ei niin kansallisromanttiseen, puoleen.

Suunvuorot
Johanna Talasterä hevosen selässä
YLE Lahti

Kansallisromanttinen tilannepäivitys maaseudulta kertoo, että ennen kello viittä aamulla sankka usva nousi joesta ja maisema oli taianomainen, kun lehmät tallustivat silhuetteina usvan keskellä laitumellaan aamuauringossa. Olipas kaunis aamu! Yleensä maaseutu on siellä vain silloin tällöin piipahtavien mielikuvissa ruusunhohtoinen ja idyllinen lintukoto. Onhan se sitäkin, mutta maaseudulla on myös toiset kasvot.

Tuttava soitti eilen ja kertoi olevansa rättiväsynyt, koska hän ei saa öisin nukuttua. Syynä eivät ole itikat, ikkunoissa on toki hyttysverkot, vaan ihan omien tilusten rajalla jytistelevä metsätyökone. Moto aloittaa kalistelun ja kolkkaamisen aamuyöllä kolmen aikaan sillä seurauksella, että vieressä sijaitsevassa pienessä tuvassa ei kukaan nuku enää sen jälkeen silmällistäkään. Ei vaikka ikkunat olisivat kiinni. Toki metsiä hakataan, joskushan se talousmetsä tiensä päähän tulee, mutta juuri nyt naapureilta ei riitä kovinkaan lämpimiä ajatuksia metsänomistajalle.

Metsien hakkaaminen muuttaa myös omaa pihapiiriä. Ennen niin suojaisassa pesässä puhaltavat uudet tuulet, jotka sananmukaisesti ujeltavat nurkissa. Eikä pihapiiri ole enää samalla tavalla katseilta suojassa kuin aiemmin. Jos metsä hakataan pois pohjoisen puolelta, lämmityskulut nousevat. Ehkä olisi kannattanut neuvotella muutaman sopupuun jättämisestä rajalle?

Toinen syy siihen, miksi ikkunaa ei voi aina pitää öisin auki, ovat peltojen ruiskutukset. Usein ne tehdään myöhään illalla tai varhain aamuyöllä, koska silloin on tyyni sää. Parempi onkin, että kasvinsuojeluaineet levitetään silloin, kun olosuhteet ovat parhaat mahdolliset eivätkä ihmiset liiku pihapiireissään. Myrkkyä levittävä maajussi on suojautunut traktorinsa hytissä asianmukaisesti suojahaalarilla ja kasvomaskilla, mutta pihassaan marjapuskien lomassa ihan vaan sortsit jalassa käyskentelevä naapuri saattaa joutua haistelemaan kitkerää käryä ilman mitään maskeja.

Aina se ei ole myrkkyä mitä sieltä ruiskutetaan, mutta harva haluaa hengittää sisuksiinsa myöskään korrenvahvistajaa tai lannoitetta. Kaupungista Orimattilan maaseudulle muuttanut tuttava kertoi joskus tyrmistyneensä sitä kun omat elukat, vuohet, laidunsivat pihassa omalla nurmikolla ja metrin päässä pellolla levitettiin traktorista myrkkyä. Se vei vähän terää maaseutuidyllistä.

Rikkakasvien ja myöhemmin kesällä tauti-itiöiden myrkyttäminen on jossain määrin järkevää, paitsi että viherpiipertäjä ja ex-kaupunkilainen rummuttaa toki luomun puolesta. Mutta ne mahdolliset muut ruiskutukset, korrenvahvistajat sekä muut härpäkkeet, millä pyritään kasvattamaan satomääriä. Onko se taloudellisesti järkevää?

Laskeeko maatalousyrittäjä kasvinsuojeluaineiden hinnan, polttoaineen jota kuluu pellolla huristeltaessa ja omat työtunnit? Kuinka paljon jää lopulta voittoa käteen?

Metsätyöt ja myrkyttäminen, kaksi kovaa ämmää. Entäs sitten ne muut maaseudun ämmät? Pöndellä ei aina nukuta ruususen unta senkään vuoksi, että kaikki tietävät kaikkien asiat. Ja niistä myös puhutaan. Mutta se on jo toinen tarina.

Lähteet: YLE Lahti / Johanna Talasterä