Junalla Jäämerelle ja takaisin

Arktisen alueen poliittinen merkitys kasvaa. Kilpailu luonnonvaroista kiihtyy, ilmaston lämpeneminen sulattaa Koillisväylän jäätä ja hurjimmissa visioissa laivareitit kulkevat Jäämeren poikki. Mitä kehitys tarjoaa Suomen Lapille?

Pohjoinen jäämeri
Kaukojuna Rovaniemen asemalla
Pääseekö Rovaniemeltä tulevaisuudessa junalla Jäämerelle?Tapio Nykänen / Yle

Sallan asemalla parveilee satoja venäläisturisteja matkalla kotiin Murmanskiin. Kasseissa on Lapin tuliaisia, merkkivaatteita ja itälappilaisia luontaistuotteita. Junan rahtivaunuissa makaa Murmanskiin konepajalle vietävää terästä, joka tulee Outokummun tehtailta Torniosta.

Samaan aikaa Kirkkoniemessä Ailigas-junan toiseen kerrokseen nousee jäänmurtaja M / S Ukon perämies, joka on matkalla kotilomalle Inariin. Ukko on palannut kahden kuukauden komennukselta Pohjoisnavan vesiltä. Väsynyt mies katselee, kun kylmävaunuun lastataan lohta ja turskaa Suomen kauppoihin vietäväksi.

Kuvissa on jotain vikana. Ai niin, junayhteyksiä Sallasta Kantalahteen tai Rovaniemeltä Kirkkoniemeen ei ole olemassa. Eikä suomalainen jäänmurtaja pidä Jäämeren ylittävää laivareittiä auki, ainakaan vielä.

Kun jää sulaa, laivat kulkevat

Tulevaisuudessa voi olla toisin. Salla-Kantalahti -ratayhteyden rakentamista on kaavailtu vuosikausia, kuten myös junarataa Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Esillä on ollut myös rata Kolarista Kilpisjärvelle ja edelleen Skibotteniin.

Taustalla on Jäämeren merkityksen kasvu. Ilmaston lämpeneminen helpottaa liikennöintiä Koillisväylällä, jonka kautta purjehtiminen lyhentää merimatkaa Euroopasta Aasiaan huomattavasti. Jäämeren rantavaltiot kilpailevat myös mannerjalustan luonnonvaroista.

Ilman toimivia liikenneyhteyksiä rahtivirrat ohittavat Suomen eikä oheispalveluillakaan päästä tekemään rahaa. Myös turismi tarvitsee kulkuvälineensä ja ekologisuuden vaatimus puhuu rautateiden puolesta.

Ratahankkeet ovat saaneet puhtia myös Lapin kaivostoiminnan vilkastumisesta. Malmin kuljettamiseen rautatie olisi järkevin vaihtoehto. Radat jättävät jälkensä erämaahan ja vaikuttavat muun muassa poronhoitoon, mutta ongelmien uskotaan olevan ratkaistavissa.

Pohjois-Lapin kuntayhtymä: Vikajärveltä Kirkkoniemeen

Rovaniemi-Kirkkoniemi -rataa on ajettu Pohjois-Lapissa pitkään. Elokuussa käynnistyy INTERREG-hanke, jossa ratayhteyttä jälleen edistetään. Ensimmäisenä askeleena on yhteyden saaminen maakuntakaavaan. Pohjois-Lapin kuntayhtymän puheenjohtaja Veikko Virtanen Sodankylästä pitää hanketta realistisena:

- Ratayhteyden saaminen Jäämerelle mullistaisi Pohjois-Suomen liikenteen ja olisi myös taloudellisesti kannattavaa.

- Uutena merkittävänä asiana, miksi myös Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjanmaa haluaisivat olla mukana, ovat Itämeren rikkipäästöverot. Uusi lainsäädäntö verottaa laivojen rikkipäästöjä ja ennenkuin laivoissa on niinsanotut pesurit, rahtien hinnat nousevat ja se vaikuttaa koko Suomen teollisuuden kilpailukykyyn.

Kirkkoniemen rata kulkisi Rovaniemen Vikajärveltä Sodankylään ja edelleen Inariin. Linjausta Inarista Kirkkoniemeen ei ole vielä tarkemmin mietitty. Aikataulu on maltillinen:

- Mielellään näkisin junan Inarin asemalla, mutta en kyllä vielä ole ostanut lippua Jäämeren radalle. Pitkällä tähtäimellä tämä tulisi hoitaa. Uskon että rata tulee kannattavaksi ja tuo myös taloudellista kasvua, sanoo Virtanen.

Tutkija: Sallasta Kantalahteen

Rovaniemi-Kirkkoniemi -radan lisäksi esillä on ollut Salla-Kantalahti -ratayhteys. Tämän vaihtoehdon etuna olisi edullisuus: rata Sallaan on valmiina ja matkaa Kantalahteen on vain hieman yli sata kilometriä. Lyhyemmällä aikavälillä ratavaihtoehtoja voidaan pitää toisensa poissulkevina, mutta pitkällä tähtäimellä näin ei välttämättä ole.

Barentsin aluetta pitkään tutkinut dosentti Lassi Heininen Lapin yliopistosta sanoo, että rakentaminen kannattaisi aloittaa Salla-Kantalahti -radasta.

- Kaikkia mahdollisuuksia tulee pitää esillä ja käydä hedelmällistä vuoropuhelua. Salla minusta olisi kuitenkin ensimmäinen, siihen saataisiin helposti rahoitus. Tätä kautta Lapin junaradat yhdistyisivät Venäjän rataverkkoon, joka on ainoa laaja arktinen rataverkko. Se avaa yhteydet Eurooppaan ja erityisesti Aasiaan ja Kaukoitään.

Pohjoinen painaa

Heinisen mukaan pohjoisen painoarvo kasvaa jatkuvasti, kun Koillisväylän liikennöinti aktivoituu ja luonnonvarojen hyödyntäminen kiihtyy.

- Kehitys on jo alkanut. Tärkeä oli Norjan ja Venäjän sopimus mannerjalustan jaosta. Liikenteessä puhutaan Koillisväylän lisäksi jopa mahdollisesta Trans-Arctic -reitistä eli Jäämeren poikki purjehtimisesta. Se olisi toteutuessaan vallankumous pohjoisessa merenkulussa. Eri asia on se, onnistuuko tämä.

Tietenkään kehitys ei ole ongelmatonta. Ilmaston lämpeneminen muuttaa pohjoisen luontoa ja vaikuttaa alkuperäiskansojen elämään. Luonnon hyödyntäminen jättää aina jälkensä. Ympäristöongelmien lisäksi myös sotilaalliset intressit ovat läsnä, kun asialla ovat maailman mahtivaltiot. Poliittisen tilanteen monimutkaisuudesta huolimatta mahdollisuuksia riittää.

Mitä Lappi hyötyisi?

Suomella ei ole rantaa Jäämerellä ja maa on väistämättä jonkin verran sivussa meriliikenteen kehityksestä. Maayhteyksien parantaminen on siis Suomen mahdollisuus, mutta Heinisen mukaan myös muuta voidaan myydä:

- Jos liikenne Jäämerellä todella kehittyy ja Suomella on merelle toimivat yhteydet, niin silloin Lapista voi tulla todellinen gateway eli kauttakulkualue. Kuitenkaan se ei ole pelkkää rahtaamista vaan samalla Suomen kannattaa myydä pohjoiseen työvoimaa, koulutusta ja palveluita.

- Monta kertaa sanotaan, että ei voida vaikuttaa omaan kehitykseen, kun päätökset tehdään Helsingissä ja Brysselissä. Tässä on sellainen asia, missä todella voidaan vaikuttaa. Maakunta ja kunnat ovat jo toimijoita, se on itsestä kiinni.

Lähteet: YLE Lappi / Tapio Nykänen