Aamun lehdet

Aamun lehdissä puitiin Suomen mallia hoitaa Kreikan talouskriisiä sekä kerrottiin suomalaisten suhtautuvan aiempaa positiivisemmin kehitysyhteistyöhön.

Kotimaa

Turun Sanomat (siirryt toiseen palveluun) antaa Jutta Urpilaiselle tunnustusta aktiivisuudesta, jolla hän pyrkii edistämään euroalueen ongelmien selvittelyä. Valtiovarainministerinä hän korostaa Suomen aloitteellisuutta kriisien ratkaisemisessa. Viran alkuviikot ovat olleet lajissaan ensimmäiselle naisministerille melkoinen tulikaste. Urpilainen on joutunut keskelle helteistä neuvotteluprosessia, jossa euroryhmän maat, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan keskuspankki EKP ja EU:n komissio etsivät ulospääsyä päälle kaatuvasta Kreikan rahoituskriisistä. Suomen peruslinja on Urpilaisen mukaan edelleen ”ehdoton ja tiukka”.

Tuoreena avauksena Suomi esittää omaisuudenhoitoyhtiön perustamista vastaamaan Kreikan valtion varallisuuden myynnistä. Turun Sanomat muistuttaa, että kulttuuristaan ja historiastaan ylpeille kreikkalaisille kansallisomaisuuden realisointi on henkisesti ankara paikka. Suomen malliin sisältyy kuitenkin porkkana. Kreikan lainaehtoja voidaan höllentää, jos maa suostuu omaisuutensa yhtiöittämiseen.

Kauppalehden (siirryt toiseen palveluun) kolumnisti Päivi Isotalus puuttuu myös Kreikan talouskriisiin. Euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tarjoaa saksalaista Treuhandia malliksi Kreikan valtionomaisuuden yksityistämiseen. Malli sopinee myös Suomen Jutta Urpilaiselle, joka haaveilee saavansa sitä kautta vakuuksia Kreikan hätälainoille.

Isotalus palauttaa kolumnissaan mieliin 1990-luvun alun historiaa, jolloin Treuhand myi Saksojen yhdistymisen aikaan 14 000 yhtiötä neljässä vuodessa. Määrä häikeisee - tulos ei. Yksityistäminen jätti jälkeensä 2,5 miljoonaa katkeraa työtöntä. Itäisen Saksan työttömyys kaksinkertaistui länteen verrattuna. Treuhand törmäsi useisiin epämiellyttäviin yllätyksiin, joita myös Kreikalla voi olla edessä.

Talouspoliittinen fiasko

Ilta-Sanomat (siirryt toiseen palveluun) pyytää pääkirjoituksessaan talouskeskustelijoita kiinnittämään huomioa välillä muuhunkin kuin euromaiden kriiseihin. Yhdysvaltain valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta on saavuttanut velkakaton. Rahat loppuvat, ellei kattoa nosteta ja edustajainhuoneen republikaanit hakevat tilanteesta peliä. He yrittävät estää presidentti Barack Obamaa harjoittamasta tähän astista talouspolitiikkaa viemällä siltä välineen eli lainarahan. Temppu pakottaisi Obaman hallituksen tekemään sellaisia leikkauksia, joiden republikaanit arvioivat suosivan itseään presidenttipelissä.

Ensi vuoden vaaleissa puhuttaisiin talouspoliittisesta fiaskosta. Se olisi paha isku Yhdysvaltain tähänastiselle politiikalle, joka on perustunut liian halvan rahan aiheuttaman romahduksen paikkaamiseen halvalla rahalla.

Kehitysavulle yllättävää tukea

Ilkka (siirryt toiseen palveluun) ottaa kantaa europarlamentaarikko Ville Itälän ehdotukseen keskustan ja RKP:n omien presidentinvaaliehdokkaiden hylkäämisestä. Itälän mukaan keskusta ja RKP voisivat asettua oikopäätä Sauli Niinistön tukijoukkoihin. Itälä perustelee reipasta ehdotustaan sillä, että Niinistö tulisi tällä tavoin valittua presidentiksi heti ensimmäisellä kierroksella. Ilkan mukaan tämä säästäisi rahaa, aikaa ja monelta tupakkiakin. Olisi kuitenkin demokratian kannalta olisi turmiollista, jos vaalin tulos olisi äänestämättäkin tiedossa.

Kaleva (siirryt toiseen palveluun) kirjoittaa ulkoministeriön teettämästä kehitysyhteistyötutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisten mielipiteet kehitysyhteistyötä kohtaan ovat vuodessa muuttuneet aikaisempaa selvästi myönteisemmiksi. Vuodessa tapahtunut muutos on odottamaton, sillä ilkomaalaisepäluulot ja suoranainen kammo elävät suomalaisten keskuudessa edelleen. Samaan ideologiseen pakettiinkuuluu yleensä ajatus siitä, ettei suomalaisten rahoja pidä kylvää maailmalla, kun kotimaassakin on ongelmia. Ehkä kansa ei olekaan sellaista kuin sen poliittisissa iskulauseissa väitetään olevan. Pohtii Kaleva.

Lähteet: Yle uutiset