Lämpiön puolelta: Kumarra ja pyllistä

Jos joku muu perheessäni olisi hereillä kello kolmen maissa aamuyöllä kun unisena vedän vaatteita päälleni, hän saattaisi hämmästyä nähdessään ne liikkeet, joita aamun hämärissä peilin edessä suoritan. Ensin käyn istumaan kuvitteelliselle sohvalle poikani sängylle ja käännän vaatekaapin peilin niin, että näen siitä itseni, sitten tutkailen kuvaani edestä ja sivulta ja lopuksi vielä seisten. Kaiken kruunaa kumarrus ja pyllistys. Ja tämä kaikki vain siksi, että satuin ensimmäisenä juontoaamunani noin kuukausi sitten tekemään haastattelun siitä, miten töissä olisi sopivaa pukeutua. Pukeutumisneuvojan mukaan jokainen asu kannattaa testata peilin edessä kumartamalla ja pyllistämällä. Tästä näet loput pukeutumisesta saamani vihjeet.

Aamu-tv
YLE Uutisgrafiikka

Enpä olisi silloin ensimmäisenä aamuna arvannut, kuinka kinkkistä asiaa olinkaan koskettanut. Äkkisältään ajateltuna vaatetus tuntuu tämän työn merkityksettömämmältä ja helpoimmalta puolelta, mutta todellisuus on toinen. Kymmenen minuutin haastattelu kyllä hoituu vuosien toimittajankokemuksella vaikka silmät ummessa (joskus paremmin, joskus huonommin, mutta hoituu kuitenkin), mutta mitä ihmettä sitä voisi seuraavana päivänä pukea päälleen?! Siinä ei toimittajakokemus auta. Tehtävä on kuitenkin Aamu-tv:ssä kokonaan juontajan, jokainen asu täytyy itse ostaa ja miettiä kenkiä ja koruja myöten.

Kaiken lisäksi pitää pitää mielessä, että vaatteilla on aina muutakin merkitystä kuin esteettinen. Vaatteet kertovat kantajansa maailmankatsomuksesta ja persoonallisuudesta, kunnioituksesta tai sen puutteesta ja joskus myös poliittisesta suuntautumisesta. Ajatelkaa Paavo Arhinmäen lenkkareita tai Anni Sinnemäen villapaitoja ja kulahtaneita farkkuja. Ajatelkaa Veltto Virtasen baskeria ja Jutta Urpilaisen valkoista jakkua, kun eduskunnassa vietettiin hiljaista hetkeä Tommy Tabermanin kuoleman johdosta.

Kollegani ovat opastaneet minua vaatetuksessa näin: Vaatteiden pitää olla siistejä, "ruutuun sopivia" ja niin mukavia, että ne päällään voi keskittyä varsinaiseen työhön, eli toimittamiseen. Niiden tulee myös osoittaa kunnioitusta vieraita ja katsojia kohtaan. Vaatteet eivät saa loukata ketään. Mikä sitten on ruutuun sopivaa, on ajan mittaan muuttunut. Aamu-tv:ssä 13 vuotta sitten aloittanut kollegani muistelee kauhulla alkuaikojen jakkupakkoa. Nyt jakkupuvut ovat jääneet ja sohvalla istutaan aika arkisissakin vaatteissa. Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner toi taloon kravaatittomuuden, ja jo muutaman vuoden ajan sohvalla on sallittu farkut -- joidenkin katsojien jatkuvaksi kauhistukseksi.

Mikä sitten kauhistuttaa tai ihastuttaa ,onkin oma juttunsa. Vaatteista tulee toimitukseen koko ajan palautetta, enemmän kuin sisältöön liittyvistä asioista. Erään kollegan arvion mukaan tämä voi johtua siitä, millä tavalla Aamu-tv:tä katsotaan, aamutouhujen ohessa, vähän sivusilmällä. Sellaisen katselun perusteella voi olla vaikea puuttua toimittajan kyselytekniikkaan tai siihen, miten haastattelu on rakennettu, mutta äkkiäkös sitä huomaa, että onpas juontajalla tänään räikeätä huulipunaa. Viis uudesta hallituksesta, mutta miksi ihmeessä toimittaja on pukeutunut amerikkalaisen maatyöläisen vaatteisiin? Tämä, niin kuin moni muukin ulkonäköön liittyvä asia, koskee enemmän naisia kuin miehiä. Mieskollegat eivät joudu lukemaan palautetta hameidensa pituudesta tai kaula-aukkojensa syvyydestä.

Mutta se jaarittelusta ja nyt asiaan: Olisiko kenelläkään ideoita siitä, mitä laitan maanantaina päälleni? :)

Marja Sannikka, Ylen Aamu-tv

PS: Vähän ennen ensimmäistä juonto-aamuani hätkähdin, kun ajankohtaisohjelman toimittaja piti päällään t-paitaa, josta ei jäänyt epäselväksi, minkä merkkinen se oli, niin suurella vaatteenvalmistajan nimi siinä luki. Jäin miettimään, miksi se häiritsi niin paljon ja missä sitten menee logon koon raja? Onko ylipäätään sopivaa pitää vain jonkin merkkisiä vaatteita, ja jos, niin ovatko jotkut merkit sopivampia kuin toiset? Entä saako kysyvälle kertoa, minkä merkkisiä vaatteita ruudussa käyttää?

PPS: Vaatetus herättää muitakin kysymyksiä: Kuinka pian samaa vaatetta voi pitää uudestaan vai voiko? Saavatko olkapäät näkyä? Entä sääret, reidet, varpaat? Ja myös: Minkä kuvan tämä jatkuvasti uusiutuva garderoobi antaa asioiden tärkeysjärjestyksestä? Tähän asti olen ostanut suurimman osan vaatteistani kirpputoreilta, mutta ennen ensimmäistä lähetystäni marssin suoraan päätä Stockalle shoppailemaan. Kirppislöytöjen mahdollinen nuhjuisuus kai pelotti, ja vaatteiden etsiminen kirpputoreilta vie aikaa. Haluan kuitenkin kierrättää vaatteita tässäkin työssä, joten ehkä vielä palaan kirpputoreille. Otan myös mielelläni vastaan ideoita siitä, miten sitä voisi parhaiten ja aikaa säästäen tehdä!