Hulluna astioihin!

Suomalaiset keräävät astioita. Hulluna. Yle Lahden tuottaja Tanja Perkkiö tietää tämän itsestään, äidistään, kavereistaan ja siitä naisesta joka oli kirpputorilla vieressä ja yritti viedä ruskeat Grapponia-lasit hänen nenänsä edestä.

Suunvuorot
Nainen tutkii astioita kirpputoripöydällä.
Niitä on pakko hipelöidä, kurkata pohjasta onko siellä leima, ihailla ja muistella, että tuollainen oli mummolla tai lapsuudenkodissa.YLE / Tanja Perkkiö

Tarvittaisiin keittiöpsykologi tai kaksikin tutkimaan miksi me naiset olemme rakastuneet astioihin. Kiihkeimmän ja paatuneimmankin feministin polvet notkahtavat, kun Arabian Valencia-sarja sattuu näköpiiriin. Ihan sama vaikka tutkimusten mukaan vanhoissa Kirsikka-kupeissa on kadmiumia tahi muita myrkkyjä, eikä niitä voi edes pestä astianpesukoneessa. Haluan niitä! Ne ovat ihania.

Kipot, kupit, kannut ja kattilat ovat keräilijöille arvossaan. Arabiaa, Iittalaa, Nuutajärveä ja Finelliä on oltava, lisää saatava ja jemmattava, vaikkei ikinä 12 hengelle jälkiruokakuppeja kattaisikaan.

Ja astioiden hinta, se vain nousee, vastoin kaikkea järkeä. Kun maitokannun (jota kukaan ei edes nykyään käytä siinä tehtävässä, mihin niitä on aikoinaan hankittu) kyljessä on kissa tai perhonen, menee ostaja ihan villiksi. Eihän se nyt ole kuin markkinahinta, jonka määrää kysyntä ja tarjonta, ja edullinen kannu vaihtaa omistajaa 130 euron hintaan. Raija Uosikkisen kuva-aiheella. Se selittää paljon.

Kaj Franck for Arabia Finland Heluna Pitcher myydään jo kansainvälisissäkin nettihuutokaupoissa ja kun vintageintoilijat maailmalla liittyvät miljoonan suomalaisen Arabiaa keräävän joukkoon, olemme helisemässä. Paitsi että ei passaa helistää, sillä kun kädessä on Nuutajärven Flora, Oiva Toikan tietysti, ei siinä paljon uskalla kilautella, tai pienen omaisuuden arvoiset lasit hajoavat.

Astioiden arvo ei korreloi niiden hinnan kanssa enää millään mittarilla, sillä sen hintaisia kuin vaikkapa himotuimmat kuppi ja tasetti-yhdistelmät ovat, ei uskalla kattaa naapurilleen kuin Hyacinth Bucket [bu:'keI]. Ja tällä hetkellä huudossa ovat kaikki 80-lukua vanhemmat sarjat.

Mutta maksavathan ne uudetkin astiat, järkeilee keräilijä. Ja vanhaa keräävä ei kerskakuluta, vaan käytännössä kierrättää ja toimii samalla museoapulaisena, sillä tulevaisuudessahan nämä ovat arvotavaraa, joiden mukana säilyy suomalainen koti ja arki, parkkiintunut posliinipöpi perustelee itselleen ja muille. Nyt pitäisikin ryhtyä jemmaamaan niitä astiastoja, jotka eivät vielä ole halutuimpia. Mutta kun juuri ne eivät sitten miellytä omaa silmää…

Suomalaisten himo käyttökeramiikkaan ja lasiin kohdistuu nimenomaan meidän omiin valmistajiimme ja merkkeihimme. Taas yksi osoitus siitä, kuinka paljon rakastamme tätä omaa omituisuuttamme. Niin kovasti me lasista ja kipoista ja kupeista tykkäämme, että olemme vanhan sanonnankin muotoilleet itsellemme mieleisemmäksi ja osuvammaksi: Palataan astialle!

Lähteet: YLE Lahti