1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. perhokalastus

Kalamies on ikuinen optimisti

Rovaniemen perhokalastajat pelkäävät Sierilän voimalaitoksen pilaavan hyvät kalastuspaikat, ainakin perhostajilta. Tikkasenkarista tulisi Sierilän toteutumisen jälkeen allas.

Kuva: YLE / Sallamaari Paavola

Perhokalastus tuli Suomeen Kajaanin kautta yli 200 vuotta sitten. Herman Renfors ja hänen siskonsa Maria Renfors toivat perhokalastuksen suomalaisten tietoon 1800-luvun lopulla, jolloin Maria Renfors opiskeli lohiperhojen sidontaa Englannissa.

Herman Renfors ryhtyi vuonna 1870 tehtailijaksi, ja hänen tehtaassaan valmistettiin kalastusvälineitä. Neljä vuotta myöhemmin hän lähetti siskonsa Marian Englantiin lohiperhotehtaaseen oppimaan perhojen valmistusta. Palattuaan Kajaaniin Maria opetti perhojen sidontataidot tarkoin valituille henkilöille.

1800-luvulla perhokalastus ei ollut tavallisten ihmisten harrastus, sillä sitä harrastivat ainoastaan silmäätekevät ja tärkeät henkilöt. Esimerkiksi lordit tulivat Englannista jokivarsiin kalastamaan, ja kohteina olivat lähinnä Tenojoki sekä Norjan lohijoet. Heillä oli vuokratut vedet eikä siellä saanut heidän lisäkseen kukaan muu kalastaa.

Perhokalastus on nykyään suosittu niin miesten, naisten, kuin nuorisonkin keskuudessa.

Olennainen perhokalastukseen liittyvä osa on seuratoiminta. Rekisteröityjä seuroja löytyy Suomesta useita. Rovaniemellä toimivan Napapiirin perhokalastajat ry:n jäsenet Reijo Sulasalmi ja Markku Saarinen pitävät harrastuksesta sen monipuolisuuden takia.

- Saa olla luonnossa, jokivarsilla ja vesistöjen äärellä. Harrastuksessa saa myös tutustua kalastajiin, miehet kertovat.

Perhokalastus on muutakin kuin kalastusta

Talvikaudella sidotaan perhoja ja puhutaan kalastuksesta, ja kesät vietetään kalastellen tuttujen virtojen ääressä. Seuratoimintaan liittyy myös paljon muuta.

-Meillä on Ounasjoen varressa kalastusmökki, jota rakennetaan ja kunnostetaan aina tarpeen mukaan. Lisäksi vietämme kalamies-iltoja, eli viihdymme yhdessä muutenkin kuin kalastellen, Sulasalmi kertoo.

Yhdistyksessä opetetaan perhokalastuksen ja perhojen sidonnan lisäksi myös hyviä kalastustapoja. Tämä tarkoittaa sitä että kalastaja ei saa pyytää enempää kuin jaksaa syödä, vaikka ahneus saattaa usein iskeä.

Perhoon tarttuu hauetkin

Perhot sidotaan itse, ja niitä on monenlaisia. Sulasalmen mukaan Ounas- ja Kemijoella käytetään pääasiassa harrin ja taimenen kalastukseen sopivia perhoja, sillä niitä nousee kyseisestä vesistöstä eniten.

Sulasalmen mukaan kalamiehen on oltava optimistinen. Jos ensimmäisellä kerralla ei nappaa, niin seuraavalla kerralla nappaa varmasti.

- Perholla saa kaikkea mahdollista kalaa salakoista alkaen. Särkiä, ahvenia, säyneitä, ja jopa hauki ottaa perhoon, Saarinen luettelee.

- Perhokalastus perustuu siihen että heitetään siimaa eikä vaan sitä perhoa. Perhohan seuraa siiman perässä, mutta painotus, jolla vapa saadaan toimimaan on siinä siimassa, Sulasalmi valaisee.

Perhokalastajat rantautuvat sinne, missä koski kuohuu

Kalamiehet uskaltavat paljastaa Rovaniemen parhaaksi kalastuspaikaksi Tikkasenkarin.

- Tikkasenkari on suunnitelmissa hävittää voimalaitoksen takia, jota ollaan rakentamassa Sierilään. Harmi jos se paikka häviää sillä esimerkiksi Olkkakoski tai Vikaköngäs ei ole Tikkasenkarin veroisia, Saarinen harmittelee.

Perhokalastuksella on hyvät tulevaisuuden näkymät Rovaniemellä voimatalouden uhasta huolimatta. Sulasalmi ei näe että se tulisi vaikuttamaan haitallisesti harrastukseen, sillä perhokalastajat löytävät aina uusia kalastuspaikkoja.

- Tietysti harmi että Tikkasenkari, Olkkakoski ja Tervakari sitten saattavat kokea sen kohtalon että siellä ei paljon perhostella. Sitten vaan tulee tilaa uistattelijoille, mutta kuitenkin joka tapauksessa siellä tullaan kalastamaan, Sulasalmi kertoo.