Ankeriaan kutumatka pitenee vuosi vuodelta

Ankeriaiden matka kaukaiselle Sargassomerelle kutemaan pitenee vuosi vuodelta. Kalan geenit pakottavat ne lähtemään, vaikka matka on vaikeutunut.

Kotimaa
Nyt Vesijärvellä, parinkymmenen vuoden päästä Sargassomerellä. Välissä 6000 kilometriä.YLE Lahti / Markku Lähdetluoma

Eurooppalaisten makeanveden ankeriaiden elämän kliimaksi tapahtuu tuhansien, tuhansien kilometrien päässä niiden normaaleista asuinsijoista. Vaisto ajaa myös Suomen järveen istutetun ankeriaan lähtemään parinkymmenen vuoden kuluessa kutupaikalleen Sargassomereen, joka on Pohjois-Atlantilla Karibian meren pohjoispuolella sijaitseva matalikko.

Matkaa Vesijärvestä kutupaikoille on noin 6000 kilometriä. Matka ei ole enää yhtä helppo kuin muutama vuosikymmen sitten, kertoo tutkija Jouni Tuloselle riista- ja kalataloustutkimuslaitokselta.

- Enää se ei ole niin helppoa kun esimerkiksi Kymijoki on padottu. Pieni osa vain näistä Vesijärven kaloista selviää hengissä perille asti. Tanskan salmien läpi on ainoa reitti Itämerestä ulos. Päivässä ne pystyy sellaiset 50-60 kilometriä liikkumaan.

Tutkija Tulosen mukaan ei ole pystytty selvittämään tarkkaa syytä, että miksi ankeriaat Sargassomerelle vaeltavat.

- Se on kirjoitettu niiden geeneihin. Ankerias on hyvin vanha laji, puhutaan jopa sadoista miljoonista vuosista. Kaikilla näillä anguilla-suvun lajeilla on kutualueet meressä.

- Ne elää makeissa sisävesissä ja kaikki suorittaa jonkinlaisen vaelluksen sinne kutualueelle. Eurooppalaisen ankeriaan vaellus on näistä lajeista kaikkein pisin, tutkija Tulonen toteaa.

Matka vain pitenee

Pitkän matkan vaeltajille tulee joka vuosi muutama sentti lisää matkaa. Kutualue kun siirtyy vuosi vuodelta hieman aina kauemmaksi.

- Se voi olla, että siinä meressä on joku tietty ominaispiirre, minkä ne on sinne aikanaan saaneet kutemaan. Voi olla, että kyseessä on myös mannerlaattojen liikkumiseen liittyvä juttu.

- Nehän ovat olleet aikanaan lähempänä esimerkiksi Euroopan rannikkoa. Pohjois-Amerikan mannerlaatta ja Eurooppa loittonevat koko ajan toisistaan, niin kutualue siirtynyt koko ajan kauemmaksi.

Ankeriaan väitetään pystyvän etenemään myös kuivalla maalla. Tutkija Jouni Tulonen uskoo, että väitteessä on perää.

- Ankerias pystyy tulemaan toimeen hyvin pitkään kuivalla maalla, kunhan iho vain säilyy kosteana. Se ottaa 70 prosenttia hapestaan ihon kautta ja vain 30 prosentti tulee kiduksista. Kostealla nurmikolla varmaan pääsee kymmenisen metriä eteenpäin. Se menee alamäen suuntaan, että ei ankerias pysty vastamäkeen kiipeämään.

Tänäkin vuonna peräti 306 000 ankeriasta saapui alkukesästä lentokoneella Ranskasta ja näistä 9000 sai uuden kodin itselleen Päijät-Hämeestä, Vesijärven tyrskyistä.

Lähteet: YLE Lahti