1. yle.fi
  2. Uutiset

Elämä ilman dialyysikonetta on luksusta

Kouvolalainen Henri Jussila viettää pitkästä aikaa liikunnallista kesää. Vaikeampina aikoina hän oli sidottu dialyysikoneeseen. Jussila sai pari kuukautta sitten uuden munuaisen - jo toisen kerran toiselta ihmiseltä.

dialyysihoito
YLE / Eijaleena Martikainen

Munuaissiirtoja tehdään Suomessa vuosittain vajaat 200. Uusi laki on lisännyt siirrettävien elinten määrää, koska nyt ei enää tarvita luovuttajan eikä omaisten lupaa aivokuolleen elinten käyttämiseen. Tieto siitä että luovuttaja olisi suostunut toimenpiteeseen riittää.

Ainoa näkyvä muisto parin kuukauden takaisesta leikkauksesta Henri Jussilan kehossa on leikkausarpi.

- Jos paljon liikkuu niin se vähän jomottaa nivusten kohdalla, Jussila luonnehtii leikkauksen lieviä jälkivaikutuksia.

Jussila sai keväällä aamukuudelta soiton, että hänelle olisi tarjolla munuainen. Hän oli soiton aikaan suorittamassa dialyysiä. Dialyysi tarkoittaa veren puhdistamista kuona-aineista. Menetelmää käytetään munuaisten toiminnan korvaajana munuaisten vajaatoiminnassa.

- Tein dialyysin loppuun, löin tavarat kasaan ja lähdin taksilla Kotkaan, Jussila kertoo.

Siirrännäinen alkoi toimia heti

Kymenlaakson keskussairaalassa henkilökunta keräsi kasaan paperiaineiston Jussilan sairauteen liittyen. Sen jälkeen hän jatkoi taksilla matkaa Helsinkiin munuaisensiirtoleikkausta varten.

- Lopulta kirurgi haastatteli minut ja tarkasti paperit. Neljän maissa siirryttiin leikkaussaliin, Henri Jussila kertoo.

Kaksi tuntia kestänyt leikkaus onnistui hyvin. Siirretty munuainen alkoi toimia heti. Joillakin potilailla munuainen voi käynnistyä jopa kuukauden viiveellä.

Jussila ei tiedä munuaisen lahjoittajan henkilöllisyyttä, mutta arvelee, että se on peräisin naiselta.

- Leikkausarpi on niin lyhyt. Ei siitä kovin isoa munuaista saada työnnettyä sisään.

Dialyysit määrittelivät päivärytmin

Ensimmäisen siirrännäismunuaisen Jussila sai isältään vuonna 1994. Se kuitenkin tuli tiensä päähän 16 vuoden käytön jälkeen.

- Tuli muita vaivoja ja jouduin sen takia vähentämään hylkimisenestolääkettä, Jussila kertoo.

Hän kertoo käyneensä sen jälkeen läpi rankan dialyysivaiheen. Puolen vuoden ajan hän kävi säännöllisesti dialyysissä sairaalassa, kunnes sai laitteen kotiinsa.

- Dialyysi oli helppoa tehdä itse, kun opetteli Kotkassa pistämisen. Se meni aika rutiinilla.

Dialyysi oli tehtävä joka toinen päivä. Hoitokerta kesti noin viisi tuntia kerrallaan. Jussila joutui suunnittelemaan päivänsä dialyysien mukaan.

- Tein töissä yövuoroa, joten siitä ei ollut aikataulullisesti niin isoa haittaa. Yötyö rasitti tietysti, mutta päivällä ehti nukkumaan, Jussila sanoo.

Jussila työskentelee Sanomapainon postituspuolella. Hän ottaa lehtiniput vastaan ja vahtii koneita.

- En viitsinyt dialyysiaikanakaan olla töistä pois. On sen verran mukavaa kun saa olla töissä, Jussila sanoo.

Aika, jolloin Jussila oli dialyysikoneen varassa, oli raskasta fyysisesti, mutta myös henkisesti.

- Olihan se kun joutui aina suunnittelemaan milloin sen tekee. Jos sattui olemaan menoja, joutui siirtämään dialyysin, mutta sitä ei voi siirtää maksimissaan kuin kaksi päivää.

Kesä kuluu pyöräillessä

Onnistuneen munuaissiirron jälkeenkin tulehdusvaara on edelleen olemassa. Henri Jussila kertoo, että hänen immuniteettinsa on heikko.

- Vaarana on että kroppa alkaa hylkiä siirrännäistä, ennen kuin se paranee omalle tasolleen, hän kertoo.

Hygieniasta on pidettävä erityistä huolta. Myös elämäntapojen on oltava kunnossa. Saunailtoina Jussila juokin vissyä oluen sijaan.

- Alkoholia ei ole tullut muutenkaan enää juuri nautittua. Siihen on jo tottunut.

Elämä ilman dialyysikonetta on mahdollistanut sen, että Jussila voi suunnitella päivänsä mielensä mukaan.

- Onhan tämä aika luksusta, hän sanoo.

Suurempien rajoitteiden poistuttua hän on aloittanut aktiivisen urheiluharrastuksen. Tällä hetkellä lajeina ovat kävely ja pyöräily.

- Myöhemmin kun saan luvan, tarkoitus on alkaa harrastaa kuntosalia ja vauhdikkaampaa urheilua. Kontaktilajit ovat kuitenkin poissa laskuista, Jussila sanoo.

Pyörällä Jussila kertoo tekevänsä keskimäärin 20 kilometrin lenkkejä päivittäin. Jos sää on huono, hän ajaa kuntopyörää sisätiloissa. Kouvolan seudun tienoot alkavat olla innokkaalle pyöräilijälle jo tuttuja.

- Ympyrät alkaa tuntemaan jo turhan hyvin. Pidemmälle ei oikein voi lähteä kun 60 kilometriä alkaa olla pisin matka, jonka jaksaa ajaa, Jussila sanoo.

Lähteet: YLE Kymenlaakso / Pyry Ojala

Lue seuraavaksi