Voiko sukupuolineutraali suomen kieli tasa-arvoistaa maan?

Sukupuolineutraaliksi ruotsiksi han ja hon ovat yhtä kuin hen. Kielikään ei saa osoitella, jos maa pyrkii kohti tasa-arvoa. Vaan onko sillä kielellä sitten väliä? Ja kannattaako suomalaisten pyrkiä yhtä sukupuolineutraaleiksi kuin ruotsalaisten? Tätä pohtii Suunvuorossaan Yle Lahden toimittaja Laura Mäkiniemi.

Kuva: Mika Kanerva / Yle

Viime viikkoina on taas puhuttu sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Ruotsista uutisen toi lahden yli sukupuolineutraali esikoulu, jossa lapset eivät ole tyttöjä ja poikia vaan ystäviä. Puhekielessäkään ei käytetä ruotsin hon ja han –pronomineja, vaan ne korvataan naisia ja miehiä neutraalisti osoittavalla hen-sanalla.

Jos tasa-arvoasiat voidaan ratkaista kielipolitiikalla, ei suomen kielessä neutraaliuden ongelmaa ole. Ainakin persoonapronomineissä meidän maamme on tasa-arvoinen.

Siitä muistutti kesälomalukemistooni kuulunut saksalaisen Wolfram Eilenbergerin henkilökohtainen oodi Suomelle ja suomalaiselle naiselle. Minun suomalainen vaimoni –kirjassa Eilenberger opiskelee suomen kieltä. Saksalaiselle suomen kieli tarjoaa yllätyksen, kun sukupuolia ei erotella sellaisilla pronomineillä kuin sie ja er saksan kielessä. Saksan kielessä tavaratkin kun luokitellaan feminiineiksi, maskuliineiksi ja neutreiksi.

Siitä neutraalista tasa-arvosta saa Suomeen naidulta Wolfram Eilenbergeriltä muuten kiitoksen myös kansallisvaate, marimekon tasaraitapaita! Mikä olisikaan kansaa yhtenäistävämpi univormu?

Raidat voisivat tarjota ratkaisun lastenkin pukeutumiseen. Tytön ja pojan välille ei tarvitse välttämättä tehdä eroa punaisella ja sinisellä, kun pinkki ja taivaansininen mahtuvat samaankin kuosiin rinta rinnan.

Mutta saisi siellä tavallisessakin päiväkodissa täällä Suomessakin olla vaikka tyttöjen ja poikien lelut suloisesti sekaisin. Tai haittaa ei olisi siitäkään, jos esimerkiksi koulussa poikien ja tyttöjen puu- ja rättikäsityöt saataisiin yhteisiksi.

Toivottavasti suunta ainakin säilyy kohti neutraalia. 1980-luvun lopulla allekirjoittaneen luokanopettaja säväytti ilmoittamalla, että vanhempainillassa sovittiin, että tytöt käyvät nukkumaan illalla puoli yhdeksältä. Pojat voivat valvoa urheiluruutuun asti.