Viimeinen leposija on harvoin yksilöllinen

Varsinkin kevätaikaan seurakuntien hautaustoimen väki joutuu käymään painokkaita keskusteluja vainajien omaisten kanssa siitä, millainen hautakivi sopii haudan tontille. Suomalaiset eivät kuitenkaan yleensä haikaile kovin kirjavia tai erottuvia hautakiviä. Yleisin ongelma on, että haudalle valittu hautakivi on liian leveä tai korkea.

hautamuistomerkit
Vanha hautamuistomerkki.
YLE

Hautausmaalla mietitään myös elävien turvallisuutta. Tampereen seurakuntien hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen muistaa tapauksen, jossa hautaa hoitanut omainen kuoli jäätyään kaatuvan hautakiven alle. Sen vuoksi korkeat ja kiikkerät kivet eivät käy laatuun. Samaten kivestä ulospäin törröttäviin ulokkeisiin suhtaudutaan varauksella, sillä hautausmaan työntekijät ja vierailijat voivat repiä itsensä niihin.

Silloin tällöin hautaustoimen väki törmää tilanteeseen, että hautakivi ylittää hyvän maun rajat. Jyrki Lehtosen mukaan Tampereella on yhteneväiset ohjeet siitä, millaiset hautakivet sallitaan.

- Muistomerkeissä ei saa olla mitään, mikä voi loukata jotakuta. Sellaiset asiat karsitaan automaattisesti pois. Esimerkiksi ristin pitää olla oikein päin. Puoluetunnuksia ja iskulauseita ei hyväksytä, Lehtonen selventää.

Lehtonen on havainnut, että persoonallisuuden ihannoinnin aikakautena myös hautapaikkojen yksilöllisyys on lisääntymässä. Yleisempää kuitenkin on, että viimeistään kuoleman jälkeen mennään massan mukana.

- Nykyään muistomerkin valintaa ohjaavat aika lailla markkinavoimat ja kiviliikkeet. Edullisuus näkyy hautausmaalla. Aika paljon on massatuotantokiviä, mikä tuo samanlaista sävyä hautausmaalle.

Myös kansainvälisyyden lisääntyminen sävyttää hautausmaita. Perusluterilaisesta poikkeava etninen tausta näkyy myös hautakivessä.

- Joidenkin slaavilaisten vainajien hautakivissä on medaljonki, jossa on vainajan kuva. Näitä näkyy Tampereen hautausmailla muutamia, Lehtonen kertoo esimerkin.

Lähteet: YLE Tampere / Anni Vähälä