Hevoshieroja kaipaisi hierontaa itsekin

Ravihevonen on huippu-urheilija siinä missä itsensä tuloskuntoon treenannut ihminenkin. Oikeanlaisen treenin, ruokavalion ja levon lisäksi huippuhumman lihakset vaativat myös huoltoa ja hierontaa. Hevoshieroja tekee työtään kutsumuksesta - ja saa usein omat niskansa jumiin.

Kotimaa
Hevoshieroja Niina Närvä ja Sylvi-hevonen
Vapaapäivä. Sylvi-tamma pääsee Niina Närvän tekemän hieronnan jälkeen loppupäiväksi laitumelle lepäilemään.YLE / Anna Sirén

Hevoshieroja Niina Närvä sivelee 5-vuotiaan Sylvi-tamman kaulaa hierontahetken alkajaisiksi.

- Kaulan koskettaminen on hyvä lähestymistapa, koska silloin hevonen tuntee olonsa turvalliseksi. Hevoset itse hoitavat toinen toistaan sukimalla juuri tätä säkäkohtaa. Uusien hierottavien kanssa pitää lisäksi olla kärsivällinen ja jaksaa edetä pikkuhiljaa, silloin hevonen alkaa luottaa hierojaan.

Hierojan liikkeet ovat pitkät ja rauhalliset. Hevosen kaulaa ja lapoja käydään läpi pitkän aikaa. Sylvi seisoo hieronnan ajan tyytyväisenä paikoillaan. Välillä se nostelee koipiaan, joissa veri alkaa nipistellen kiertää.

- Yleensä ottaen hevoset pitävät hieronnasta. Monet jopa nukahtavat. Sylvi on kokenut hierottava ja tietää jo mitä tuleman pitää. Siltä ei tällä kertaa löydy pahempia jumeja, pientä pintajännitettä vain, Niina Närvä tunnustelee.

Ei voimalla vaan taidolla

Hevosen hierontatarve vaihtelee suoritusten mukaan. Kovempien harjotteiden jälkeen lihaksisto tarvitsee elvytystä, aivan kuten ihmisurheilijoillakin.

- Hieron aina koko hevosen, ja keskityn ongelmakohtiin erikseen. Jokainen hierontakerta on yksilöllinen. Hierontaa ei tehdä heti urheilusuorituksen jälkeen, vaan elimistön pitää palautua seuraavaan päivään, Niina Närvä selvittää.

Hieronta tekee hevosen lihaksille hyvää, mutta hyväntekijä itse saattaa jumiutua pahemman kerran.

- Suurten eläinten selkään kurotteleminen voi jumittaa omat niskat ja hartiat. Välillä pitäisi muistaa huoltaa itseäänkin, että tätä työtä jaksaa tehdä, hieroja myöntää.

Hevoshieronta ei rankkuudestaan huolimatta ole voimalaji, vaan herkän eläimen käsittelyssä kyse on enemmänkin tekniikasta. Hevosten kanssa työskentelevän ei kuitenkaan tarvitse suunnata punttisalille päivän päätteeksi, siitä pitää huolen elämäntapaan liittyvä töiden paljous.

- Hevosten kanssa saa väkisinkin monipuolista liikuntaa kun ratsastaa, siivoaa karsinoita ja kantaa tarvikkeita. Hierontahetkien yhteydessä tehtävät hevosen venyttelyt ja mobilisoinnit vaativat nekin vähän hauista.

Hevosala on kutsumusala

Niina Närvä kertoo olleensa hevosten kanssa tekemisissä koko elämänsä ajan. Kun Närvän talliyritys muutama vuosi sitten lopetettiin, oli aika toteuttaa ikiaikainen haave hevoshierojan ammatista.

- Siitä asti olen tehnyt pääsääntöisesti tätä työtä. Tekemistä ja hierottavia riittää, mutta niin riittää onneksi myös hierojia. Hevosten lukumäärä on viime vuosina kasvanut valtavasti, ja siksi myös meidän ammattikuntamme on syytä olla iso.

Hevoshieroja matkustaa hierottavansa luokse. Työ on liikkuvaista, ja iso osa päivästä kuluu usein auton ratissa. Yhden hevosen hieronta kestää noin tunnin, mutta työasioihin saattaa matkoineen kulua koko päivä aamusta iltaan.

- Tätä työtä ei tehdä kellokortin kanssa. Halu olla hevosten kanssa lähtee sydämestä, eikä sitä tunnetta osaa oikein selittää. Tämä on elämäntapa, Niina Närvä kuvailee.

Vain karvaisia asiakkaita

Kun hevoshieroja saapuu asiakkaansa luokse, kuulee hän usein hevosen omistajalta tutun vitsin siitä, kuinka ihmisenkin niskat ovat hiukan jumissa. Vitsi ei uppoa, ja Närvä keskittyy kauniistakin ripsienräpsyttelystä huolimatta vain eläimiin.

- Olen kokeillut myös ihmisten hieromista, mutta se ei tuntunut omalta työltä. Ihmisen ja hevosen luusto ja lihakset ovat periaatteessa samanlaiset, mutta kerron kyllä asiakkaille aina osaavani hieroa vain näitä karvaisempia kavereita, Niina Närvä nauraa.

Tämänkertainen karvainen kaveri Sylvi haukottelee ikenet vilkkuen. Hieronnan jälkeen sen täydellinen vapaapäivä jatkuu lekottelulla kesäisellä laidunniityllä.

Lähteet: YLE Tampere / Anna Sirén