Suomen majakat houkuttelevat kävijöitä

Majakoiden suosio matkailu- ja majoituskohteina on lisääntynyt. Vierailijoita kivisille kallioluodoille houkuttavat karun kaunis luonto, saaristomaisema ja majakoiden historia. Ennen merenkulkijoita turvaamaan pystytetyt rakennukset ovat nyt suosittuja nähtävyyksiä ja kesäretkien kohteita.

Söderskärin majakkasaari.
Majakat kiehtovat matkailijoita. Vieraita kivisille luodoille houkuttavat karu luonto ja majakkahistoria. Merenkulkijoiden turvaksi pysytetyt rakennukset ovatkin nyt suosittuja kesäretkien kohteita.

60 astetta ja kuusi minuuttia pohjoista leveyttä, 25 astetta ja 24 minuuttia itäistä pituutta. Siellä häämöttää Söderskärin majakka. Vierailijat ovat päässeet katsomaan 150-vuotiasta majakkavanhusta Porvoon ulkosaaristoon jo kuuden vuoden ajan.

- Täällä käy monenlaista vierasta. Nuoria pariskuntia, vanhempia ihmisiä ja lapsiperheitä, sanoo majakkasaarella toista kesää oppaana toimiva Pinja Maunula.

Ulkomaalaisetkin ovat ehtineet hurmaantua majakoista, vaikka suurin osa vierailijoista on edelleen suomalaisia.

- On käynyt ainakin saksalaisia, espanjalaisia, italialaisia ja japanilaisia, luettelee Maunula.

Suomen nykyisestä 49:stä majakasta ainakin 13:lla on palveluja vierailijoille. Useilla majakoilla voi jo yöpyä, ruokailla tai järjestää vaikka kokouksia. Söderskärillä on järjestetty myös hääjuhlat. Suurimat majakat, kuten Bengtskär ja Tankar ovat vakiinnuttaneet vuosittaisen kävijämääränsä yli kymmeneen tuhanteen. Matkaajia majakat kiehtovat monista syistä.

- Minua viehättävät meri ja kalliomaisema, ympäristö ja rauha, Aila Lehtinen huokaisee.

Soile Liukkosen mielestä majakat ovat nättejä.

- Omalla rumalla tavallaan, Liukkonen tarkentaa.

Harri Kuusisto myhäilee vieressä ja miettii, että kun on nähnyt yhden majakan, on nähnyt kaikki.

- Mutta kyllä tällaisen retken kerran kesässä voi tehdä, sanotaanko näin.

Historian pimeydestä valoon

Reijo Airaksinen istuu kalliolla 38-metrisen majakan juuressa. Hän ei halunnut kiivetä muiden kanssa ylös katsomaan valoa, koska korkeanpaikan kammo vaivaa. Airaksinen on jo konkari majakkasaarilla. Aikaisemmin hän on käynyt Tankarilla ja Bengtskärissä.

- Kyllä se on se majakoiden menneisyys, mikä kiehtoo. Se historia, Airaksinen miettii.

Majakoiden historia ulottuu parin sadan vuoden taakse, jolloin Suomen rannikot olivat vielä pimeitä paikkoja yöaikaan. Venäjän suuriruhtinaskunnan aikaan tuuliseen pimeyteen syttyi kuitenkin valo. Alettiin rakentaa majakoita turvaamaan merenkulkua ja edistämään kauppaa. Majakanvartijat miehittivät luodot ja siirsivat valonkantajan ammattiaan eteenpäin useiden sukupolvien ajan.

Mutta tekniikka kehittyi. Majakoita alettiin automatisoida tai valo sammutettiin kokonaan. Niin kävi myös Söderskärissä vuonna 1989. Nykyään moni majakka rapistuisi ilman yksityisten kunnostajien ja Suomen majakkaseuran apua.

- Kyllähän ne jälkipolville on hyvä säilyttää, että tiedetään, miten ennen on tehty. Nykyään kun suunnistetaan erilaisilla laitteilla kuin ennen muinoin, Paavo Keso toteaa.

Sitten hän kiiruhtaa laivaan, joka jo kohta irtautuu majakkasaaren laiturista. Vierailu on ohi.