1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Verilöylystä selvinneet tarvitsevat psykiatrista hoitoa vuosia

Norjan joukkosurmista hengissä selvinneet saattavat tarvita neljän vuoden verran psykiatrista tukea - tai pidempäänkin, arvioi psykologian tohtori Eija Palosaari. Hoito alkaa aluksi ryhmäterapialla, myöhemmin voidaan antaa yksilöterapiaa.

Palosaari näkee, että Utøyan saaren tulituksella on samantyyppinen tekotapa kuin Suomessa tapahtuneilla kouluampumisilla.

- Mennään paikkaan, jossa on suuri joukko nuoria, jossa on vaikea paeta ja jossa syntyy paniikki ja pakokauhu. Tuho toteutetaan hyvin voimakkaalla tavalla, Palosaari vertaa.

Hänen mukaansa perjantaisten verilöylyjen kaltaisista tapahtumista selvinneet tarvitsevat heti alkuvaiheessa paljon ylimääräistä akuuttivaiheen psykologista työtä.

- Se toteutetaan yleensä yhteisöllisesti. Yhteen kootaan nuorisoryhmiä, joilla on samantyyppinen kokemus. Ensisijassa ovat ne nuoret, jotka ovat fyysisesti vaurioituneita tai olleet välittömässä hengenvaarassa tai joutuneet näkemään järkyttäviä näkyjä.

"Tarvitaan ilmaa siipien alle"

Palosaari kertoo, että terapiassa käydään dramaattista tapahtumaa läpi siinä määrin, kuin se on mahdollista. Liikaa ikävälle kokemukselle ei voi uhria uudelleen altistaa.

- Tärkeää on, että toimintaa on ohjaamassa ammattilainen, että imu ei lähde vetämään alaspäin. Tarvitaan ilmaa siipien alle.

Tukea saavat Palosaaren mukaan myös nuorten perheet, kaverit ja opettajat eli ne ihmiset, jotka ovat vastuussa siitä, että arki alkaa sujua. Yksilöterapiat astuvat kuvaan muutaman kuukauden kuluttua, mutta kaikille niitä ei tarvita.

- Suomen koulusurmien perusteella voi sanoa, että tehostettua tukea tarvitaan vähintään kolme neljä vuotta, tosin moni pärjää vähemmällä. On toisaalta myös niitä, joiden tuki kestää paljon pidempään. Esimerkiksi joitakin vuoden 2004 Aasian tsunamin terapioita on menossa vielä.

Lapselle on kerrottava, että me olemme turvassa

Norjan surmatekojen kaltaiset tapahtumat saattavat järkyttää ihmisiä, kun he kuulevat asiasta viestintävälineiden kautta. Palosaaren mukaan lapsi huomaa aikuisen järkytyksen, kun tämä saa surullisen tiedon.

- Lapsi näkee aikuisen kehollisen reaktion, joten sitä on turha on peittää, Palosaari sanoo.

Aikuiset voivat helpottaa lapsen järkytystä puhumalla tapauksesta.

- Viestin pitää yksiselitteisesti olla: "me olemme turvassa, tämä ei koske meitä". Voi sanoa, että meillä on paha mieli toisten ihmisten puolesta, mutta täällä aikuiset ja viranomaiset tekevät kaikkensa, että me olemme turvassa ja siihen voi luottaa.