Kemijärven valopilkku tuo hyvän tuulen mukanaan

Jollakin ihmisellä on taipumus tai ominaisuus, että hän tuo mukanaan hyvän tuulen - ja hän tartuttaa sen myös muihin. Tällainen hyvän tuulen tuoja on Elli Virkkula Kemijärvellä. Elli pursuaa puhetta ja päästää välillä helskyvän naurun.

Kemijärvi
Elli Virkkula, Kemijärven valopilkku
Elli Virkkula tunnustaa, että hän on elämäänsä tyytyväinen ihminen. Elli säteilee hyvää oloa ja hyväntuulisuutta myös kanssaihmisiin. Häntä ei suotta sanota Kemijärven valopilkuksi.YLE / Jorma Korhonen

Elli on Kemijärven valopilkku. Hänet tapaa torilla aina, kun sää sen sallii.

Elli rientää torille valkeat hiukset olkihatun alla hulmuten. Ystävät ottavat hänet iloiten ja lähes kädet ojolla vastaan. Usein hänellä on mukana jotakin myytävää, omatekoista tai omista kokoelmista poisvalikoituja. Vanhan kansan matkalaukku on täynnä Hardanger -kaitaliinoja, alkuperäisen norjalaisen malliin mukaan tehtyjä. Liinat ovat todella kauniita. Niitä on erikokoisia ja erivärisiä.

- Rakastan käsitöitä. Porsliinimaalauskin on hauskaa, hän lausahtaa.

Tällä kerralla Elli Virkkula oli ottanut mukaansa paljon erilaisia lasi- ja porsliinikuppeja sekä -kannuja. Niitä hän laittanut näytille torikivetykselle levitetylle viltille. Ne esineet eivät olleet omatekemiä, vaan kaappien siivouksesta mukaan valittuja.

Käsityötaitonsa Elli kertoo oppineensa äidiltään, kauppiasrouva Alli Koivuniemeltä. Elli on vanhan kemijärveläisen kauppiasparin vanhin lapsi ja ainoa tytär. Koivuniemet tulivat aikoinaan Kemijärvelle Keminmaasta Törmän kylästä.

- Se on kaunis kylä nimensä mukaan Kemijoen törmällä. Voi... muistan kuinka siellä lohi porskutteli ja jokivarren talot elivät kalasta.

- Isä tuli ostamaan nahkoja, perusti Kemijärvelle Koivuniemen kaupan. Siellä kaupan lattialla olen minäkin kasvanut ja kaupassa sittemmin työntekoon oppinut. Isälläni oli sellainen sanonta, että "töihin pitää käävästää". Isän mielestä töitä oli tehtävä ja yksi työ kun loppui, niin toiseen jo piti oma-aloitteisesti tarttua. Eikä silloin surkuteltu, että voi voi lapsiparkaa, kun joutuu tekemään noin kovasti töitä.

Myös omille lapsilleen Elli on korostanut ahkeruuden tärkeyttä.

Kiitollinen jokaisesta päivästä

Elli Virkkula sanoo olevansa kiitollinen jokaisesta päivästä ja elää päivän kerrallaan. Hän sanoo, että vanhuuskin on vain osa elämää ja vanhana on oikeastaan aika mukava olla.

- Miksen olisi kiitollinen? Tunnen itseni terveeksi, ajan autolla ja liikun paljon luonnossa. Hillasoilla olen rampannut ja vielä meinaan jonkun reissun heittää. Tuleehan sitä hukkareissujakin tehtyä, mutta pääasia, että saa olla ulkoilmassa, hän naurahtaa.

Mutta ei torille vain myymään, vaan Elli Virkkula tulee sinne myös tapaamaan tuttuja. Ja jos paikalle sattuu vaikka vanhoja koulukavereita, niin siitäpäs se muisteleminen alkaa. Eikä Elli ole mikään tuppisuu. Puheensorina käy lähes kaikenaikaa.

- Minusta on mukava keskustella ihmisten kanssa, tuntemattomienkin.

Miehensä kuoleman jälkeen Elli Virkkula on elänyt yksin, mutta ei yksinäisenä. Ystäviä ympärillä riittää. Muistoissa ovat vuosikymmenet nimismiehen rouvana Sallassa ja perheen aika Posiolla. Kotikaupunki Kemijärvi tarjoaa nyt uusia elämyksiä.

Lähteet: YLE Lappi / Jorma Korhonen