Juomalaulu sopii myös raivoraittiille

Maalta absolutistiperheestä kotoisin olevaa Marja-Liisa Nikulalaista ei uskoisi juomalaulukirjan tekijäksi. Hän joutui karsimaan kirjastaan kaikkein ronskeimmat kappaleet, jottei menettäisi kasvojaan vanhoillisen sukunsa edessä.

juomalaulut
YLE

Juomalaulut sopivat myös absolutisteille. Näin sanoo juomalauluista kirjan koonnut Marja-Liisa Nikulainen.

Hänelle juomalaulut eivät tulleet verenperintönä.

- Olen kotoisin uskonnollisesta absolutistiperheestä keskeltä synkkää Savoa. Meillä ei laulettu muuta kuin virsiä.

Hän tutustui juomalaulukulttuuriin vasta muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan.

- Ajattelin, että mikä mahtava perinne tämä onkaan! Illanistujaiset ja juhlat ovat paljon hauskempia laulujen kanssa.

Lempijuomalaulua on vaikea valita.

- On niin monia mahtavia kappaleita, että en voi nostaa yhtä muiden yli. Ihailen kuitenkin muun muassa Henrik Huldénin, Martti Nurmisalon ja Posse Österbergin lauluja, ne on tehty tyylillä. Naisia tekijöissä ei juuri ole.

Humalassa laulu luistaa

Juomalauluille on tyypillistä se, että ne on kirjoitettu vanhaan tuttuun sävelmään. Tästä esimerkki on vanha juomalaulu Genom strupen, joka on tehty Ukko Nooan sävelmään. Muita vastaavanlaisia kappaleita ovat Hurrin kanssa, jossa sävelenä on Aavan meren tuolla puolen -tango sekä Martti Nurmisalon sanoittama Hurri, joka lauletaan Pikkuposteljoonin säveleen.

Kuten arvata saattaa, juomalauluperinne tulee Ruotsista, ja on myöhemmin levinnyt suomenruotsalaisten kautta myös suomenkielisille. Nikulaisen mukaan juomalaulut sopivat suomalaisille erinomaisesti.

- Me tarvitsemme rohkaisua laulamiseen. Jos juomme, niin silloin on sama myös laulaa. Ja humalassa muistaa myös paremmin lauluja.

Ruotsista tuleva juomalaulujen toinen nimitys snapsilaulu on harhaanjohtava.

- Juomalauluja voi ehdottomasti laulaa millä tahansa juomalla, ei ainoastaan paukuilla. Myös puhdas hanavesi käy.

- Eri juomille on myös omat laulunsa. Juhlien alussa voidaan laulaa esimerkiksi simalla tai kuohuviinillä, keskellä viinillä ja lopussa kahvilla, Nikulainen sanoo.

"Ei" alapääsanoituksille

Hyvälle juomalaululle on kehitetty Nikulaisen mukaan toimiva standardi.

- Sanoittaja Martti Nurmisalon mukaan hyvä juomalaulu on lyhyt, riimillinen, yleensä nokkela, hauska, sisältää yllätyksen lopussa ja sanoitetaan tuttuun sävelmään, mutta ei mielellään virteen tai kansallislauluun.

Nikulainen ei täysin ymmärrä teekkariperinteeseen kuuluvaa kännäämisen ihannointia ja alapäähän liittyviä sanoituksia.

- Omasta mielestäni hyvä laulu ei ihannoi ääretöntä ryyppäämistä ja oksentelua vaan yhdessäoloa ja elämästä nauttimista. Omasta kirjastani on myös karsittu ronskit isojen poikien laulut, niille on oma paikkansa muualla. Osittain tein tämän myös siksi, etten menettäisi kasvojani seuraavissa sukujuhlissa. Kotia, uskontoa ja isänmaata ei siellä herjata.

Lähteet: YLE Helsinki / Tiina Hyvönen