Äärikristillisyys on antikristillisyyttä

Usein sanotaan, ettei yhden ihmisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ole väliä. Viime viikon tapahtumat Norjassa kertovat päinvastaista. Riitta Vesala pohtii Suunvuorossaan ihmisten omien valintojen valtaa ja merkitystä.

Suunvuorot
Riitta Vesala
YLE Lahti

Norjan viimeviikkoinen verilöyly on yllättäen tuonut kauhun ja terrorin lähelle. Tragedia on havahduttanut kesken uinuvan ja hiljaisen kesäloma-ajan. Mielivaltainen väkivalta ja silmitön tuho tuntuvat epätodelliselta. Tavallisen tuntuinen ihminen on yhden päivän aikana kyennyt tuottamaan mittaamattomasti ahdistusta, kipua, kuolemaa ja surua.

Terroriteoista epäillyn norjalaismiehen tiedetään olevan äärioikeistolainen ja ääriuskonnollinen. Ääripäät koskettavat toisiaan. Kun oikein ehdottomasti pyrkii ihanteisiinsa ja hyvänä pitämiinsä asioihin, ollaankin jo lähellä äärimmäistä ja säälimätöntä pahuutta. Äärikristillisyys on kaukana kristillisyydestä ja yhtyy antikristillisyyteen.

Yksiarvoinen ajattelu tai yksiarvoinen yhteisö voi tuntua turvalliselta, mutta yleensä se johtaa armottomuuteen. Ihminen nostaa omat - tai jonkun toisen - ajatukset kyseenalaistamatta ylimmäksi auktoriteetiksi ja ryhtyy muiden tuomariksi. Oikeana pidetyn asian puolesta kaikki on oikeutettua.

Omaan tavoitteeseen pyritään toisia painostamalla, ahdistamalla ja lopulta jopa tuhoamalla. Ihanneyhteiskunnan nimissä ollaan valmiita likvidoimaan toisinajattelijat kirkkain otsin. Näin voi tapahtua yksittäiselle ihmiselle, mutta myös yhteisöille. 1930-luvun Saksassa kansallissosialismin aate toi laman keskelle toivoa ja huikeita tulevaisuudennäkymiä. Lopulta päädyttiin ennennäkemättömiin sodan tuhoihin, kärsimykseen, kansanmurhiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Ilman erilaisten ajatusten ja erilaisten ihmisten vuorovaikutusta ihminen sokeutuu omalle ajattelulleen. Muut ihmiset muodostavat ikään kuin peilin, josta kieroutuneet ajatukset paljastuvat. Myös tästä syystä yhteisöllisyys on tärkeätä. Ihmisten vuoropuhelu, erilaisuuden sietäminen, arvostaminen ja kuunteleminen, ehkäisevät tuhoavalta yksisilmäisyydeltä.

Usein sanotaan, ettei yhden ihmisen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ole väliä. Viime viikon tapahtumat Norjassa kertovat päinvastaista. Kuinka paljon yksi ihminen voikaan saada pahaa aikaan! Yksilön tekemisillä todella on väliä! Mutta yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus saada aikaan paitsi pahaa, myös hyvää.

Helposti ajatellaan, että maailman tapahtumien takana on sellaisia persoonattomia voimia kuin organisaatiot ja erilaiset yhteisöt, jotka tahtovat ja tekevät kaikenlaista ihmisistä riippumatta. Tällaisilla järjestelmillä on toki sääntönsä. Silti, taustalla on aina ihmisiä, yksilöitä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat. Suuret tapahtumasarjatkin muodostuvat pienistä tapahtumista ja ratkaisuista, joista vastaavat yksittäiset ihmiset.

Jokaisella on oman elämänsä puitteissa valinnan mahdollisuuksia. Jokaisella on valtaa. Sillä mitä teet ja valitset, on merkitystä. Voi valita, toimiiko rakentavasti tai tuhoavasti. Voi panostaa sellaiseen, mikä parantaa elämisen mahdollisuuksia tai vähentää ahdistusta ja puutetta. Myös sillä, mitä jättää tekemättä, on merkitystä. Olisiko verilöyly voitu estää, jos norjalaismiehellä olisi ollut lähellään peilinä toimivia ihmisiä?

Voimme vaikuttaa myös omaan asennoitumiseemme. Kriisin jälkeen on tärkeää, ettei pelko jää valtaan. Epäluulon sijaan tarvitaan yhteisöllisyyttä. Tarrautuminen toivoon, luottamukseen ja pelottomuuteen saa aikaan kestävämpää turvallisuutta kuin pistooli tyynyn alla.

Lähteet: YLE Lahti