Unikekoja on monenlaisia

Yhdelle herääminen on aamusta toiseen kitkerän myrkyn nielemistä, toinen pomppaa virkeänä sängystä heti kellon pirahtaessa. Herääminen on yhtä yksilöllistä kuin unikin.

Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle

Yhtä, parasta tapaa herätä ei ole, sanoo unitutkija Mikael Sallinen.

- Se on tempperamenttikysymys. Joku haluaa herätä hitaamminen, kun taas jollekin paras tapa päästä hereille on kertatempaisu ylös vällyistä. Itselle paras tapa on se, mikä tuntuu hyvältä ja luontevalta, Sallinen selittää.

Heräämisen vaikeus tai helppous kertoo siitä, kuinka onnistunutta uni on ollut.

- Jos herääminen tuntuu todella tuskaiselta, joko unen määrässä tai laadussa on ollut ongelmia.

Torkkunäppäin, ystävä tai vihollinen

Aamun pökkelöinen olo on kuitenkin luonnollista. Hienompi nimitys tälle unenpöpperölle on uni-inertia.

- Kyse on siitä, että aivot eivät välittömästi herätessä ole neurokemiallisesti valvetilassa, vaan siirtymä kestää jonkin aikaa. Uni-inertia on kuitenkin voimakkaampaa silloin, kun uni on ollut huonoa. Tällöin halolla päähän lyöty olo saattaa kestää kauankin.

Herätyskellon torkku-näppäin on monen joka aamuinen ystävä. Toinen taas inhoaa koko rakkinetta, ja pamauttaa sen kerralla hiljaiseksi. Kun nämä kaksi nukkuvat samassa makuuhuoneessa, saattaa tulla ongelmia.

- Torkuttelija voi tehdä hallaa vieressä nukkuvalle viiden minuutin välein pärisevällä kellolla. Tällöin puhutaan ympäristön aiheuttamasta unihäiriöstä, jollaista on myös esimerkiksi kumppanin kuorsaus tai vauvan itku, unitutkija sanoo.