Turun palo vei kahvilanpitäjän perikatoon - moni kuitenkin eleli vakuutusrahoilla

Kurkistus Turun paloa edeltävään aikaan kertoo, että kolmasosa Turun keskustan tonteista ja rakennuksista oli palovakuutettu ja korvauksia myös maksettiin. Tämä selviää kaupunginarkistoon talletetuista vanhoista palovakuutusasiakirjoista.

palovakuutus
Turussa oli palovakuutuksia jo paljon ennen Turun paloaYLE / Henri Kirkanen

Korvausrahoilla rakennettiin palon jälkeistä Turkua uuteen kukoistukseen. Palovakuutukset otettiin tuolloin Tukholman palovakuutuskonttorista.

- Näistä vakuutusasiakirjoista selviää sellainenkin erikoisuus, että naapurit usein seurasivat toistensa esimerkkiä ja ottivat myös vakuutuksen. Näin syntyi kaupunkiin sellaisia saarekkeita, jotka olivat vakuutettuja ja sitten sellaisia naapurustoja, jotka eivät olleet vakuutettuja lainkaan, kertoo arkkitehti ja rakennushistorioitsija Panu Savolainen.

Palovakuutusasiakirjat kertovat kohteistaan

Vuoden 1826 palovakuutuskirjat kertovat hyvin tarkasti, mitä oltiin vakuuttamassa.

- Todellakin, niissä on kerrottu kaikki; tapetit, kaakeliuunit, ikkunatyypit ja jopa se, olivatko ikkunat lyijypuu- vai kitti-ikkunoita. Periaatteessa, kun vakuutuksen kuvauksen purkaa auki, voi mielessään nähdä melkein kolmiulotteisena, miltä tietty osa kaupunkia on näyttänyt, hehkuttaa Panu Savolainen.

Maalaispihoja kaupungissa

Vakuutuskirjoja lukemalla voi päätellä melko selkeästi, että kaupunkipihat olivat vuoden 1827 palon aattona kuin maalaispihoja. Ne oli jaettu mies- ja karjapihaan. Melkein kaikilla tonteilla oli navetta ja talli. Jollakin oli kanala, ja hyvin selvästi erottuvat myös palvelusväen rakennukset.

- Tontin omistajista voi siis päätellä, että niitä keskustassa omisti selkeästi varakkaampi väki, eli porvaristo, ja jossain määrin myös varakkaammat käsityöläiset. Köyhempi väki asusti kaupungin äärialueilla, tietää Panu Savolainen.

- Vakuutuskirjoista näkee, että köyhemmän väen mökit olivat vakuutusarvoltaan noin kahdeskymmenesosa varakkaamman väen taloista.

Turun palo ajoi vakuutusyhtiön konkurssiin

Suomi oli siirtynyt Venäjän vallan alle vuonna 1809. Tukholman palovakuutuskonttorin kanssa oli solmittu sopimus, että nämä ennen vallanvaihtoa solmitut vakuutukset saivat jäädä Tukholman palovakuutuskonttoriin voimaan ja niitä jopa täydennettiinkin sen jälkeen.

- Sitten kun Turku tosiaan paloi, asia ei enää ollutkaan niin selvä, ja siinä ehkä jopa yritettiin vähän vetäistä välistä, että korvauksia ei oltaisikaan maksettu. Loppujen lopuksi Ruotsin valtio päätti, että ne maksetaan. Kun samana vuonna oli palanut Ruotsin Boråsin kaupunki, niin Tukholman palovakuutuskonttori meni selvitystilaan ja lakkasi toimimasta, kertoo Panu Savolainen.

Keskustassa edelleen palon aikaisia taloja

Eivät suinkaan kaikki Turun rakennukset palaneet, vaan yhtä paljon on niitä, jotka säästyivät palolta.

- Itseasiassa rakennuksia ennen paloa on jäljellä satakunta. Tosin valtaosahan niistä sijaitsee Luostarinmäellä käsityöläismuseon alueella. Mutta siellä täällä kaupungin alueella näitä on. Palohan tuhosi vain tämän ydinkeskustan alueen.

- Etenkin Linnankadun varrella on kymmenkunta rakennusta jäljellä ja omia suosikkejani ovat ne kaksi vihertävää puutaloa vastapäätä Marina Palacea. Toisessahan sijaitsee Unicefin toimisto nykyään, tietää Panu Savolainen kertoa.

Keskustassa asuttiin mukavasti ja mannermaisesti

- Kaupunkiasuminen erosi selvästi maaseutuasumisesta. Taloissa oli mm. vessa esimerkiksi toisessa kerroksessa. Ja voinpa sieluni silmin kuvitella, että siellä oli myös kansainvälisten tyylivirtausten mukaisia huonekaluja, kirjahylly ja kirjoja, siis muitakin kirjoja kuin niitä kirkollisia. Varmasti varakkailla oli myös hienot astiastot ja tuontitavaraa olevia juomalaseja ja ihan kaikkea, luettelee tutkija.

Moni menetti koko omaisuutensa

Perunkirjat kertovat myös muunlaista historiaa. Oli muun muassa eräs Maria Stoffel, joka oli varakkaan kahvilanpitäjän rouva. Hän menetti Turun palossa lähes koko omaisuutensa. Stoffelin kahvila oli hieno paikka, jossa oli tarjoilla valtava määrä hienoja liköörejä, tuontihedelmiä ja aamuisin pikkulämpimiä voileipiä ja muuta suolaista syötävää.

- Se, mitä hänellä oli kuollessaan 1837 jäljellä, oli ihan sellainen köyhän ihmisen omaisuus. Muun muassa kolmijalkapata, kolme valurautapannua, hiilipihdit ja hiilihanko, jokunen lautanen, luettelee Panu Savolainen.

- Stoffelin talo ei ollut vakuutettu ja näin hän menetti kaiken omaisuutensa.

Stoffelin kahvila sijaitsi samalla paikalla, missä nykyään on Aboa Vetus&Ars Novan Aula-kahvila.

Lähteet: YLE Turku / Henri Kirkanen