Ilmastonmuutos hävittää kokonaisia valtioita - kansalaisten kohtalo ratkaisematta

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia muuttoliikkeisiin ei edelleenkään tunneta. Arviot niinkutsuttujen ilmastopakolaisten määrästä tulevien 40 vuoden aikana vaihtelevat kymmenistä miljoonista miljardiin. Kansainvälinen oikeus anna vastausta siihen, mitä meren alle peittyvien maiden kansalaisille käy.

Kotimaa
Kuivuuden rikkomaa maanpintaa Bangladeshissa.
Kuivuuden rikkomaa maanpintaa Bangladeshissa.EPA/ABIR ABDULLAH

Koko teema on sekava vyyhti, johon liittyy kysymyksiä laista, politiikasta, rahasta ja oikeudenmukaisuudesta. Aihetta pohditaan eri puolilla maailmaa asiantuntijatapaamisissa ja konferensseissa, mutta keskustelua ei ole keskitetty mihinkään.

Ilmastopakolaisuus ei ole vain tulevaisuuden ongelma, kertoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen.

- Ilmastonmuutoksen turvallisuusuhat, ilmastopakolaisuus ja inhimillinen kärsimys ovat todellisuutta jo nyt. Esimerkkinä tästä ovat Tyynenmeren saarivaltiot, joissa ihmisiä on jo nyt joutunut jättämään kotinsa meriveden noustessa.

Pennasen mukaan monien saarivaltioiden, esimerkiksi Tuvalun, kohtalo on peittyä veteen kokonaan, kun merenpinta nousee. Hän kertoo, ettei kansainvälinen oikeus anna mitään vastausta kysymykseen siitä, mitä näiden maiden kansalaisille käy, kun he menettävät valtionsa.

Ilmastonmuutos usein taustasyy

Brittiläisen riskianalyysiyhtiö Maplecroftin mukaan ilmastonmuutos uhkaa eniten Afrikan ja Aasian kehittyviä maita. Listan kärjessä ovat Bangladesh, Intia ja Madagaskar. Esimerkiksi Itä-Afrikan nälänhätään johtanut kuivuus johtuu osittain ilmastonmuutoksesta, Ilmatieteen laitokselta kerrotaan.

Ilmastopakolaisuudesta puhuttaessa on usein vaikea määritellä, mikä on syy ja mikä seuraus.

- Jos kysyy näiltä ihmisiltä, miksi jouduit jättämään kotisi, vastaus tuskin on yksinkertaisesti ilmastonmuutos, vaikka se olisikin siellä taustasyynä. Se voi olla, ettei hän voinut enää viljellä maata, ja ei ollut ruokaa, millä ruokkia perhe, Pennanen kertoo.

Kansainvälinen oikeus ei tunne ilmiötä

Ilmastopakolaisuudelle ei ole virallista termiä, minkä vuoksi kansainvälinen oikeuskaan ei ilmiötä tunne. Käsitteen määrittelyssä on kolme ydinkysymystä: nähdäänkö muuttaminen vapaaehtoisena vai pakon sanelemana, onko se väliaikaista vai pysyvää, ja liikkuvatko ihmiset kansainvälisesti vai maan sisällä. Ilmastonmuutos etenee hitaasti, mikä tekee siitä erityisen hankalan kysymyksen kansainväliselle oikeudelle.

Ilmastonmuutoksen seurauksillakin on seurauksensa: suuret muuttoliikkeet voivat lisätä konflikteja ja pahentaa köyhyyttä entisestään. Niistä voi seurata myös uusia ympäristöongelmia.

Monialaisen ja monimuotoisen ongelman ratkaisuun tarvitaan asiantuntemusta monelta alalta.

- Tähän liittyy hyvin tärkeä oikeudenmukaisuus-ulottuvuus. Eli ilmastopakolaisuus koskettaa kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimpia ihmisiä kaikkein eniten ja ensimmäisenä, sanoo Aino Pennanen.

Samaan aikaan ilmastonmuutos on kuitenkin ongelma, jonka teollisuusmaat ovat aiheuttaneet, Pennanen jatkaa.

Suomessakin ilmastoa paenneita?

Luonnonmullistuksia lähdetään pakoon yleensä vain vähän kauemmas oman maan rajojen sisällä, esimerkiksi maaseudulta kaupunkiin. Rajat ylittävistä pakolaisista valtaosa jää naapurimaihin.

Geneven sopimuksen pakolaisen määritelmä vainotuksi joutumisesta ei sovi ilmastopakolaisuuden mittariksi. Tanskassa on sovellettu eloonjäämiskriteeriä, jonka nojalla kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voivat saada oleskeluluvan humanitaarisilla perusteilla, jos he tulevat alueilta, joilla vallitsevat erityisen vaikeat elinolosuhteet. Tanska myönsi esimerkiksi vuonna 2001 oleskeluluvan 30:lle afganistanilaiselle maan kuivuuden vuoksi.

Suomen ulkomaalaislaissa on pykälä, jonka perusteella ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos hakija ei voi palata kotimaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin vuoksi. Pykälää ei kuitenkaan ole koskaan sovellettu, eikä ilmastopakolaisuuskaan ei ole juuri esillä Suomen maahanmuuttopolitiikassa.

Suomeen on kuitenkin otettu vuosien varrella kiintiöpakolaisia, joiden lähdön perimmäinen syy on voinut olla ilmastonmuutos.

Todellisuus ei odota

Ilmastosopimus-neuvottelut jatkuvat taas syksyllä eri areenoilla. Aino Pennasen mielestä Suomen pitäisi ottaa neuvotteluissa aktiivisempi rooli:

- Olisi erittäin tärkeätä, että Suomi ja EU kaikin keinoin edistäisivät kunnianhimoista, laillisesti sitovaa ja oikeudenmukaista ilmastosopimusta. Suomi voisi myös säätää kunnianhimoisen, kansallisen ilmastolain, ja liittyä niiden joukkoon, jotka tukevat EU:n päästövähennystavoitteen nostamista 30:een prosenttiin.

Euroopan komissio antaa syksyllä tiedonannon, jossa sivutaan myös ilmastopakolais-kysymystä. Asialla on kiire.

- Olisi tärkeää saada tätä asiaa eteenpäin, koska todellisuus ei odota, Pennanen sanoo.

Lähteet: YLE Uutiset / Noora Kettunen