1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Psykiatrinen hoitotyö kärsii väkivallasta

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on julkaistu vastikään hankeraportti, jossa käy ilmi, että potilaiden väkivaltaa kohdataan psykiatrian hoitotyössä edelleenkin runsaasti. Raportti antaa suosituksia tilanteiden varalle. Tampereen Pitkäniemessä on koulutusta ollut tarjolla jo usean vuoden ajan. Sopimattomat tilat vaikeuttavat kuitenkin toimintaa.

Kuva: YLE / Antti Eintola

Yksi raportin kirjoittajista on ylihoitaja Anneli Pitkänen. Hän kertoo, että väkivallan kohtaaminen hoitotyössä on arkipäivää.

- Nimenomaan verbaalinen ja aggressiivinen väkivalta on hyvin tyypillistä. Sen sijaan vaikeampi ja rankempi väkivalta on hyvinkin harvinaista, sanoo Pitkänen. Yleensä se liittyy siihen, kun ihminen tulee sairaalan ulkopuolelta, on jättänyt kenties lääkkeet ottamatta ja hoitokontakti on jäänyt pois.

Väkivalta sairaalaan tulovaiheessa voi olla hyvinkin vakavaa. Potilaan saattamiseen tarvitaan pahimmillaan ambulanssin lisäksi myös poliisia ja potilas tuodaan käsiraudoissa.

Vuodeosastoilla syntyy tavallisimmin kiistaa potilaaseen kohdistuvista rajoitteista.

- Aluksi syntyy sanakopua, ja jos tilannetta ei pystytä ennakoimaan, se saattaa johtaa fyysiseen väkivaltaan.

Ylihoitaja Pitkänen kertoo, että vastaavaa käytöstä on ollut aina.

- Itsellä on kokemuksia 70-luvulta. Parempaan päin olemme kuitenkin menossa, joskin tilannetta synkistää kuvaan tulleet päihteet, kuten alkoholi ja huumeet. Päihdepsykoosit ovat asia, joita aiemmin ei ollut.

Väkivalta on muuttunut myös ennalta arvaamattomammaksi. Se aiheuttaa myös sairauslomia.

- Tyypillisiä fyysisiä vammoja ovat mm. raapaisut ja mustelmat. Tapauksia ei satu päivittäin, mutta kuukausitasolla jo useampia.

Eniten tapauksia on vaikeasti käytöshäiriöisten dementtiapotilaiden osastolla. Osastolle on lisätty vuosien saatossa henkilökuntaa, mutta lisää tarvittaisiin yhä.

- Parempi vaihtoehto olisi kuitenkin vähentää potilaiden määrää, jolloin osastolla olevien henkilöiden määrä vähenisi, mikä kaikkiaan rauhoittaisi tilannetta.

Raportissa ohjeita

Väkivaltaisuutta tutkineessa hankeraportissa on suosituksia väkivallan hallinnan systemaattiseen ehkäisyyn psykiatriassa. Suositukset liittyvät esimerkiksi henkilökunnan kouluttamiseen.

- Meillä on ollut täällä koulutusta aggressiivisen hoidon hallintaan jo vuodesta 2002 lähtien, kertoo Pitkänen. Tosin se on kohdistunut tähän asti pääasiassa hoitajiin, ja meidän on saatava saman koulutuksen piiriin myös koko moniammatillinen työryhmä.

Koulutusta aiotaan tarkentaa jo syntyneistä väkivaltatilanteista selviämisen sijaan niiden ennaltaehkäisyyn.

Tällä hetkellä ongelmia aiheuttavat myös toimitilat.

- Mehän elämme täällä Pitkäniemessä tällaisissa sata vuotta vanhoissa tiloissa, jotka eivät todellakaan ole aikanaan kehitetty akuuttipsykiatrian hoitoon, Pitkänen harmittelee. Meillä on hyvin harvalla osastolla yhden hengen huoneita ja lisäksi osastot ovat hyvin sokkeloisia. Osa jopa toimii kahdessa kerroksessa, mikä on myös osaltaan turvallisuusriski.

Tavoitteena on kehittää erittäin aggressiivisille potilaille pieni, noin kymmenen paikan hoitoyksikkö, jossa heidän aggressioproblematiikkaan voidaan paneutua.

- Silloin ei tarvitsisi käyttää niin paljoa rajoittavia hoitokeinoja, kuten esimerkiksi eristystä tai lepositeitä.

Helpotusta tilaongelmaan ei ole näköpiirissä

Helpotusta sopimattomiin toimitiloihin ei ole kovin pian odotettavissa. Sairaanhoitopiirin suunnitelmien mukaan toiminta Pitkäniemessä jatkuu lähivuodet.

Ylihoitaja Anneli Pitkänen katsoo kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen.

- Nämä tilat eivät ole meidän potilaille sopivia, joten tilat tulisi saada yleissairaalan yhteyteen ja nykyhetken tarpeiden mukaisiksi.

Epätarkoituksenmukaiset tilat rajoittavat myös potilaiden kuntoutumista siinä vaiheessa, kun heillä olisi toipumisen puolesta mahdollisuus osallistua terapiatoimintaan. Ns. terapiatalo sijaitsee erillään potilasosastoista, eikä sairaalassa ole riittävästi henkilökuntaa saattamaan potilaita terapian pariin.

- Erilaiset toimintasalit tulisi saada osastojen yhteyteen, jolloin potilailla olisi todellinen mahdollisuus osallistua toimintaan.