Tanssilavojen viimeinen valssi

Valokuvaaja Jaakko Kilpiäisen ja arkkitehti Virva Savolaisen näyttely Tangon arkkitehtuuria kertoo suomalaisesta lähihistoriasta hylättyjen tanssilavojen kautta. Suomessa oli vielä 70-luvulla tuhansia tanssilavoja, nyt suurin osa niistä rapistuu pöheiköissä tai on jo purettu pois.

Kotimaa
Jaakko Kilpiäinen Galleria Harhan sisätiloissa.
Jaakko Kilpiäinen Galleria Harhan sisätiloissa.YLE / Siru Päivinen

Valokuvaaja Jaakko Kilpiäinen on tehnyt nostalgisia retkiä kameransa kanssa aiemminkin. Vuonna 2004 maata kiersi hänen näyttelynsä, joka kertoi luovutetun Karjalan alueen funkisrakennuksista. Kilpiäinen myöntää, ettei ainakaan tällä hetkellä nykyajassa, tässä hetkessä, ole häntä puhuttelevia aiheita.

- Tietynlainen ajan kulumisen hahmottaminen, ja kaipa jonkilainen raunioromantiikkakin kiinnostavat minua, kuten monia muitakin valokuvaajia. Tuntuu hyvältä saada kuviin esiin ajan kuluminen; ajan patina. Siltä pohjalta tämä tanssilavanäyttelykin kumpuaa, pohtii valokuvaaja Kilpiäinen.

Eilisen peili

- Tanssilavat ovat tuhansien tarinoiden paikkoja; ne kertovat hyvin väkevästi lähihistoriastamme. Lavoilla on syntynyt lukematon määrä parisuhteita sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, ja tietysti moni tarina on myös päättynyt. Paljon kohtaamisia, talkootöitä, maaseudun elinvoimaisinta aikaa. Kaikki tämä yhteiskunnallinen ja inhimillinen elämä jotenkin jännittävästi elää vanhojen lavojen olemuksessa yhä, Kilpiäinen kertoo.

Kilpiäinen kertoo nauttineensa tehdessään itsekseen löytöretkiä vanhojen, käytöstä poistuneiden tanssilavojen luo. Työ lähti liikkeelle tutusta lähilavasta, Polvijärven Kylylammen lavasta, jossa Kilpiäinen itsekin poikasena pyöri ja ihmetteli väenpaljoutta Danny-showssa tai Suomen Canonin saapuessa lavalle laulamaan.

- Nämä lavat eivät kohteena lähde karkuun minnekään. Niiden kanssa ei myöskään tarvitse sosieteerata, vaan olen saanut puuhata niiden parissa aivan itsekseni kaikessa rauhassa. Se on ammattikuvaajalle aika mukavaa vaihtelua, Kilpiäinen kertoo.

Missä teidän pimiö on?

Jaakko Kilpiäiselle valokuvaajan ammatti oli itsestäänselvyys. Kilpiäinen työskentelee free-kuvaajana pääasiassa Etelä-Suomen aikakauslehdille, joiden lisänä ovat omat projektit. Suunnan antoi aktiivisesti luontokuvasta harrastanut isä, ja tietä vahvistivat veljen kanssa kodin valokuvapimiössä vietetyt lukemattomat tunnit.

- Meillä oli lapsuudenkodissa pimiö, ja siihen suhtautui tietysti hyvin itsestäänselvyytenä, vaikkei se suinkaan sellainen ollut. Kyläpaikoissa muistan joskus ihmetelleeni, missä ihmeessä tämän kodin pimiö on. Tuntui kummalliselta, ettei joka kodista sellaista löytynytkään; outo pimiötön koti, Kilpiäinen naurahtaa pienen pojan muistolleen.

Joensuulaisessa Galleria Harhassa elokuun loppuun saakka esillä oleva Tangon arkkitehtuuria-valokuvanäyttely on yhdenlainen matka ja näkökulma Suomen lähihistoriaan. Tarkoitus on myös jatkaa kuvaprojektia Reijo Porkan kanssa, joka on menneillä vuosikymmenillä kuvannut ihmisiä nyt käytöstä poistuneilla lavoilla.

Lähteet: YLE Pohjois-Karjala / Siru Päivinen