Kymin ammattikoulun urut soivat jälleen

Kymin ammattikoulun juhlasali on toiminut näyttämönä levyuutuudelle, joka koostuu suomalaisista kansallisromanttisista sävellyksistä. Jugend - Art Nouveau -levyllä kuuluvat koulun juhlasalin lähes 80-vuotiset urut.

urut
Mies soittaa urkuja
YLE / Antti Eintola

Kymin ammattikoulun juhlasalin urut valmistuivat vuonna 1933. Sen jälkeen ne ovat soineet lukuisissa juhlissa, joita salissa on järjestetty.

Sittemmin niin juhlat kuin soitto ovat vähentyneet, kun Kuusankoskelle on saatu muita juhlatiloja, kertoo UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön toiminnanjohtaja Eero Niinikoski.

- Jo 1970-luvulla urut vaikenivat, kun soittajat vähenivät. Urut on sellainen soitin, että jollei niitä soita, ne menevät epävireeseen eivätkä kaikki pillit toimi. Teimme viikon mittaisen kunnostusoperaation. Keväällä 2010 ne saatiin kuntoon. Sen jälkeen ryhdyttiin miettimään, että mitäs nyt sitten tehdään, Niinikoski kertoo.

Urkujen sointi päätyi levylle

Uruille tuli uutta käyttöä, kun musiikin tohtori Jan Lehtola innostui urkumusiikin levyttämisestä.

- Olen saanut tutustua useisiin yksityistiloissa, museoissa ja ateljeissa olleisiin soittimiin. Tarkoitus oli koota näitä soittimia yhteen, Jan Lehtola kertoo.

Torstaina julkistettu Jugend - Art Nouveau -levy sai alkunsa neljässä eri paikassa, Akseli Gallen-Kallela erämaa-ateljeessa Ruovedellä, Emil Wikströmin ateljeessa Valkeakosken Visavuoressa, Amos Anderssonin taidemuseossa Helsingissä ja Kymi-yhtiöiden ammattikoulun juhlasalissa.

Kaikkien paikkojen urut kuulostavat omanlaisiltaan.

- Näissä pienissä museoissa, kuivissa tiloissa on aivan erilaista soittaa. Musiikki saa paljon kotoisamman tunnelman ja ilmaisun. Erilaiset naksahdukset ja rasahdukset, mitä uruista tulee, kuuluvat paljon selkeämmin, urkuri Jan Lehtola ihailee.

Levyn ohjelmisto koostuu suomalaisista kansallisromanttisista sävellyksistä. Säveltäjänimiä ovat Jean Sibelius, Toivo Kuula, Frans Linnavuori, Heikki Klemetti, Sulo Salonen, Selim Palmgren, Oskar Merikanto, Armas Maasalo, Juhani Pohjanmies, Väinö Raitio ja Jan Lehtola.

Lehtolan mukaan vanhoissa soittimissa soinnin laatu ei ole tärkeintä vaan niiden historia.

- Mitä ihmisten, jotka olivat samanlaisissa tiloissa sata vuotta sitten, päässä on liikkunut? Millaista aatemaailmaa he ovat edustaneet? Lehtola pohtii.

- Tästä on myös poikinut levyn nimi Jugend - Art Nouveau. Se edustaa suomalaista kansallisromantiikkaa. Olen halunnut korostaa sitä, että arkkitehtuuri, erilaiset tilat, kuvataiteet ja musiikki lyövät erittäin hienosti kättä, Jan Lehtola tunnelmoi.

Lähteet: YLE Kymenlaakso / Mirjam Tahkokorpi