Sananen – Eläin minussa

Britannian mellakat. Siellä intouduttiin monen päivän silmittömään tuhoamiseen. Taloja, kauppoja, autoja, poliiseja. Kaikki sai mennä. Talkoohenki oli uskomaton. Myös katsojalle tuli hiki ihan savottaa seuratessa. Jopa talouden tunnuslukujen seuraaminen sai hetkeksi jäädä, kun ihminen alkoi kiinnostamaan. Miten meistä tulee eläimiä?

Ihmisvartalo
YLE Keski-Suomi / Niina Ryyppö

Britannia on armoton luokkayhteiskunta. Jos synnyt teiniäidin hennoille käsille köyhäksi pötkyläksi, köyhänä myös kuolet. Lohduttomuus muuttaa vilkkusilmäisen pojan elämän vähitellen raastavaksi taisteluksi. Viinaa, liimaa ja tikkoja mukaan futiskatsomoon. Jos joku keksii riittävän tyhmän idean, siihen lähdetään mukaan. Nyt on vielä facebook. Syljen mukana tuomat sanat saavat painoarvoa. Kadut ovat täynnä, kun tuli on irti.

Meillä on monta maailmaa. On pörssikäyriä, joissa kiinni rasvatukkaisia keikareita. Silmät kuin urun napit. Mustia vauvoja kärpäset lisukkeenaan. Valtionjohtajia, jotka ovat juuri nousseet ruokapöydästä. Haavoja ja palovammoja. Itkeviä äitejä. Uutiset yrittävät pysyä perässä. Faktoja on paljon. Uskomme analyytikkoa. Vain ihminen ihmetyttää.

Jos pitäisi tehdä näytelmä ”Kauimpana eläimestä”, voisi näyttämökuva koostua viidestäkymmenestä pörssin tietokoneruudusta ja niiden valossa istuisi identtisen näköisiä kravattikaulaisia miekkosia. He olisivat koko ajan huolestuneen näköisiä ja naputtaisivat etusormella. Naputtaisivat naputtamasta päästyäänkin vimmalla, joka saisi katsojan epäilemään toisella puoliajalla, tuleeko naputtamalla kenties suoraan suoneen ravintoliuosta joka pitää hengissä. Jalostunut ihmisotus tekee rahaa niin, että syke ei nouse kertaakaan lepotasosta.

Täällä asiat eivät mene kuin Strömsössä. Eläin meissä aktivoi aggressiotasoamme ja lihasjännitystämme, kun lohduttomuus on muuttunut krooniseksi kivuksi. Kun kauneutta ei enää pysty näkemään, vaikka haluaisi. Ihmisen olemukseen kuuluu haaveilu ja pyrkimys harmoniaan. Halutaan kurkottaa huomiseen, jännittävään tulevaisuuteen. Kun psyyken valtaa näköalattomuus, ollaan valmiita luopumaan omasta ajattelusta. Jos silloin tarjotaan laumaa, sen keskelle voi surutta itsensä hukata. Toivottavasti kaupassa on vielä pesäpallomailoja.

Ihmisellä on tarve tuntea elävänsä. Lähtökohtaisesti vielä ihmisarvoista elämää, jossa perustarpeet on tyydytetty, asioista voi itse päättää ja lajitoveriin voi luottaa. Britanniassa riehuvat ihmiset olivat isojen asioiden äärellä. Heidän ihmisyytensä ja inhimillisyytensä näytti olevan kadoksissa. He olivat laumaa. He olivat eläimiä, jotka halusivat vaikuttaa asioihin lihasvoimallaan. Viimeisellä omaisuudellaan, ruumiillaan, voi tehdä asioita joiden vaikutuksen näkee omin silmin. Ikkunat räjähtävät, kauppojen omistajat itkevät, tavara lähtee hyllystä mukaan ja matkaan. Se kaikki palkitsee kovasti, ihmistä joka ei ole oikein tuntenut itseään ihmiseksi viime aikoina.

Minä uskon, että ihmisen sivistys on pintaa. Se on ohuempaa pintaa kuin mitä teknisissä vaatteissa esiintyy. Maailma on eriarvoistunut miljoonin tavoin. Meitä on niin paljon, että on vaikea ymmärtää missä maailmassa naapuri asustelee.

Meistä voi tulla eläimiä toisillemme. Jos meiltä puuttuu liikaa jotain ja olosuhteet muuttuvat. Kun eläin hermostuu, se alkaa toimia. Eläin pelkää, turhautuu, tulee aggressiiviseksi ja etsii laumaa jossa toimia. Eläin ei kadu mitään. Se kaikki pelottaa joskus.

Sielun Veljet- yhtye on ihanan ajankohtainen. Sen kappaleet on olleet jotenkin aina. ”Kivisen miehen vartalo, ei oo kiveä laisinkaan. Kivisen naisen vartalo, vuotaa verta peloissaan. Kiviset lapset samaten, kiveä kokonaan. Kaikki me ollaan eläimiä!” Ja kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola