Koe uusi yle.fi

Suomalaista suklaata tehdään lapsityövoimalla

Suomalaiset suklaanvalmistajat myöntävät, että Suomessa valmistettavan ja myytävän suklaan tuotannossa on voitu käyttää lapsityövoimaa. Valvonta kaakaopapuja eniten tuottavassa Länsi-Afrikassa on vaikeaa ja lapsityövoimasta käydään jopa suoranaista ihmiskauppaa.

Kotimaa
Ihmiset kantavat kaakaosäkkejä sillalla.

Kaakaoplantaaseilla Länsi-Afrikassa viljellään 70 prosenttia maailman kaakaosta, suklaan pääraaka-aineesta. Plantaaseilla Norsunluurannikolla työskentelee Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan yli 250 000 lasta ja koko Länsi-Afrikassa jopa miljoona. Finnwatchin mukaan Ghanassa ja Norsunluurannikolla tilanne on kaikkein huonoin.

- Kysymys on hyvin suuresta ongelmasta. On arvioitu, että useampi sata tuhatta lasta on myös myyty ihmiskaupan uhreina naapurimaista, valottaa Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivonen ongelman laajuutta ja syvyyttä.

Suklaa-alan suurimpia haasteita

Asukaslukuun suhteutettuna Suomi on maailman yhdeksänneksi suurin suklaan kuluttaja ja kulutus kasvaa vuosi vuodelta. Myös suomalaisvalmisteiseen suklaahan päätyy mitä todennäköisimmin lasten keräämiä kaakaopapuja. Työtä tehdään myös epäinhimillisissä oloissa ja raskaan työn lisäksi lapset altistuvat muun muassa torjunta-aineille.

- On yksi suklaa-alan suurimpia haasteita valvoa koko tuotantoketjua. Pyrimme välikäsien kautta vaikuttamaan, että toimimme asianmukaisesti. Emme hyväksy lapsityövoiman käyttöä. Mutta fakta on se, että sataprosenttista varmuutta Länsi-Afrikasta tulevasta kaakaosta ei kukaan voi antaa, sanoo toimitusjohtaja Tom Lindblad Fazer Makeisista, jonka ostamasta kaakaosta kolme neljäsosaa on peräisin Länsi-Afrikasta.

Lapsityövoiman käyttöä vähätellään

Miksi tilanne sitten on sellainen, että kaakopapujen tuotannossa käytetään lapsityövoimaa? Siihen kukaan suomalaisista suklaanvalmistajista ei oikein osaa vastata.

- En tiedä käytetäänkö, mutta epäilyjä on. Varmasti se johtuu moniportaisuudesta ja siitä että ne [kaakaopavut] tulevat erittäin kaukaa ja sellaisesta maasta, joka on maailman köyhimpiä maita, sanoo Panda Oy:n toimitusjohtaja Kari Harila.

Valmistajien mukaan yrityksillä ei ole mahdollisuuksia puuttua asiaan.

- Jos me sanotaan, että ei enää osteta teiltä niin ne sanovat, että älkää ostako, kuvailee kaupankäyntiä suurten eurooppalaisten kaakaontuojien kanssa Brunberg Oy:n tuotekehityspäällikkö Mauri Niemelä.

Lapsityövoiman käyttöä myös vähätellään.

- Lapsityövoima, jossa lapsi tekee työtä perheen omalla farmilla, on aika normaalia ollut Suomessakin pitkään. Se ei ole lapsityövoiman käyttöä vaan perheessä työskentelyä, Niemelä sanoo.

Vastuuta sysätään muualle

Pitkä tuotantoporrras, jonka käsiin vastuu usein sysätään, tarkoittaa suuria eurooppalaisia toimijoita Hollannissa, Englannissa ja Saksassa, joille kaakaopavut kuljetetaan jalostettavaksi. Sieltä raaka-aineeksi jalostetut tuotteet - kaakaojauhe, kaakaomassa ja kaakaovoi - tulevat suomalaisille suklaanvalmistajille. Yrityksillä olisi kuitenkin käyttämättömiä mahdollisuuksia lapsityövoiman välttämiseksi.

- Valvonnalla voi ja pitää rajoittaa lapsityövoiman käyttöä. Tällä hetkellä suklaateollisuuden toimet asian valvomiseksi ovat olleet aika vähäisiä ja suorastaan riittämättömiä, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivonen.

Valvonta onkin usein mahdotonta ja kannattaa Sivosen mielestä jättää kolmannen osapuolen tehtäväksi. Maailmalla useat suklaanvalmistajat ovat ottaneet esimerkiksi Reilun kaupan merkin suklaaseensa. Suomessa sertifiointeja on nähty melko vähän.

- Totta kai valvonta on Suomesta käsin mahdotonta. Uskottavasti ja luotettavasti sen voi tehdä vain kolmas osapuoli, ja niitä löytyy jo Länsi-Afrikastakin, Sivonen savoo.

Sertifioinnit askel parempaan

Sivosen mukaan sertifioinnit, kuten Reilu kauppa ovat askel parempaan suuntaan. Reilun kaupan yhdistyksestä kuitenkin kerrotaan, että hekään eivät voi aukottomasti taata, että sertifioituun suklaaseen ei ole lasten käsiä tarvittu.

Sertifiointi kuitenkin takaa viljelijöille työolot ja tulot, joilla tulee toimeen, mikä taas vähentää houkutusta lapsityövoiman käyttöön. Paras keino Finnwatchin mukaan olisi se, että kaakaosta maksettaisiin viljelijälle aina käypä hinta.

- En usko, että se on se olennainen asia, Fazerin Lindblad sanoo.

Järjestöt ovat asiasta kuitenkin eri mieltä.

- Koska perussyy lapsityövoiman käyttöön on köyhyydessä, niin ratkaisu on köyhyyden poistaminen, eli se että kaakaosta maksetaan viljelijöille sellainen hinta, että lapsia ei tarvitse sinne pellolle pistää, Sivonen sanoo.

Suklaavalmistajien mukaan sertifioitua, esimerkiksi Reilun kaupan raaka-ainetta ei ole myöskään riittävästi saatavilla.

- Jos Reilun kaupan merkki pystytään laittamaan Ison-Britannian myydyimpään suklaapatukkaan, saadaan se myös suomalaisiin suklaamerkkeihin, jos se halutaan niihin laittaa, Sivonen sanoo.

Viljelijälle yhä vähemmän rahaa

Tilanne on kuitenkin mennyt päinvastaiseen suuntaan; samaan aikaan kun kaakaon viljelijöille maksettava hinta on laskenut jo vuosien ajan, kaakaon maailmanmarkkinahinta on noussut vuosikymmeniä ja on nyt ennätyslukemissa.

Muutos asiaan saataisiin poliittisilla päätöksillä ja kansainvälisillä kauppasopimuksilla, joilla määritellään millaista hintaa raaka-aineista maksetaan.

- Tässä ollaan maailman kauppapolitiikan tärkeiden kysymysten äärellä. Länsimaisesta tuotannosta ei ole perinteisesti kehitysmaista tulevia raaka-aineita arvostettu ja tuotanto-olosuhteet ovat usein sellaisia, että niistä ei kukaan haluaisi edes tietää, sanoo Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.

Lähteet: YLE Uutiset / Jenni Frilander