Taloja myydään peitetermeillä

Oman kodin etsintä voi viedä aikaa ja rassata hermoja. Jotkut käyvät asuntonäytöissä vuosia, ennen kuin täydellinen koti tulee vastaan. Sitä ennen ehtii nähdä paljon ja tutustua myyjien sanakäänteisiin. Toimittaja Hanna Lumme pohtii kolumnissaan talonoston kiemuroita.

Suunvuorot
Asunnon pohjapiirustus ja avaimet.
Harri Vähäkangas / Yle

Heti alkuun lainaan pari lausetta tyypillisestä asuntoesitteen kuvauksesta: Nyt on tarjolla todellinen löytö! Upea koti suositulta alueelta, jossa asukkaat vaihtuvat vain harvoin. Koti on hyvällä maulla remontoitu ja neliöitä on suurellekin perheelle. Tontti on suojaisa ja oikea viherpeukalon keidas.

Jos uusi oma koti on ollut hakusessa jo jonkin aikaa ja näytöissä on kiertänyt ennenkin, kodinetsijäkonkari ei vielä ylistyspuheesta innostu.

Asunnonvälitysilmoituksiin nimittäin liittyy kummallista tarinointia. Mitä enemmän ilmoituksessa on adjektiiveja, sitä suuremmalla varauksella kohteeseen voi suhtautua.

Yli puolentoista vuoden asunnonetsijän kokemuksella, kun sitä oikeaa taloa ei vieläkään ole tullut vastaan, olen koostanut empiirisiä havaintojani pieneksi listaksi.

Jos välittäjäkään ei ole keksinyt asunnosta myönteistä sanottavaa, ilmoitukseen painetaan yleensä teksti: tee-se-itse-remontoijan unelma. Rakennus on siis rapistunut ja edessä on vähintään vuosikymmenen vapaa-ajan nielevä projekti, joka syö paitsi rahat myös hermot ja parisuhteen.

Toisinaan mainitaan, että talo sijaitsee suojaisalla tontilla. Tämä tarkoittaa usein luonnontilaista, liki metsittynytttä pihapiiriä, jota ei villiintyneen kasvillisuuden keskeltä oikein omakotitontiksi tunnistaisi – jos siinä ei siis seisoisi talo.

Ja kun tontista puhutaan, rauhaa rakastavan unelmasijainnilla tarkoitetaan tyypillisesti sitä, että talo on kaukana kaikesta. Katuvaloista ja talviaurauksesta sopii haaveilla.

Asunto voi sijaita myös erityisen suositulla alueella. Tällainen alue on yleensä kaavoitettu sumpuksi, jossa kodin ikkunasta voi seurata lähietäisyydeltä naapurin seinän kuntoa ja sisustusta.

Helposti hoidettava piha puolestaan on yleensä pelkkää soramursketta tai parhaassa tapauksessa asvalttia. Neliöitä on enintään 500.

Sitten ovat ne välitysfirmojen nettisivuille asunnoista laittamat kuvat. Miksi valokuvia otetaan lähinnä sellaisista kuvakulmista ja rajauksella, jossa asunnon todellinen kunto ei näy? Parhaimmillaan kuva on otettu huonekalusta tai viherkasvista.

Miksi kuvissakin pitää yrittää viilata ostajaa linssiin? Jos vaivautuu paikan päälle katsomaan, ostaja kyllä näkee, missä kunnossa rakennus on. On turhauttavaa mennä muutamaa kivaa yksityiskohtaa esittävän kuvan innostamana katsomaan asuntoa, joka onkin jotakin aivan muuta.

Eikö palvelisi sekä myyjää että ostajaa, että asuntokaupassa luovuttaisiin liioittelusta ja kaunistelusta.

Niiden sijaan kerrottaisiin rehdisti plussat ja miinukset. Rehellisyys säästäisi ainakin ostajan hermoja ja aikaa, jotka ovat asuntonäytöissä juoksemisesta muutenkin koetuksella.

Odotan sitä päivää, jolloin asuntoliitteessä tai välittäjien nettisivuilla rehdisti kerrotaan, minkälainen myytävä talo on – yhtään kaunistelematta.

Lähteet: YLE Lahti / Hanna Lumme