Sveitsiläinen veijaritarina Turusta

Turun pommitus on sveitsiläisen Nobel-kirjailijan Carl Spittelerin veijaritarina Krimin sodan aikaisesta Turusta. Turkuseuran kustantama käännöskirja tutustuttaa lukijat suomalaisille melko tutemattomaan kirjailijaan. Vuosina 1845-1924 elänyt kirjailija toimi nuorempana myös kotiopettajana Suomessa ja Pietarissa, ja hän vieraili pikaisesti myös Turussa.

Turku
Carl Spittelerin Turun pommitus -kirjan kääntäjät, Pilvi Lehtilä (ed.), Reetta Gröhn (vas.), Niina Kairi (oik.).YLE / Heli Venho

Kovin mairittelevaa kuvaa Turun läpi virtaavasta Aurajoesta Spitteler ei kirjansa aluksi tarjoile. Hän kutsuu jokea puropahaiseksi, joka leveydeltään on tuskin yhtä leveä kuin saksalaisen maalaiskaupungin pääkatu. Murskaavaa arviotaan kirjailija kuitenkin lievittää kehumalla joen kaunista Aura-nimeä. Samoin häneltä kiitosta saa joen syvyys sekä alajuoksun satama.

Kirjan esipuheen kirjoittanut Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi arveleekin, että Spitteler pikaisella Turun matkallaan ehti nykyturistin tapaan tehdä tuttavuutta vain jokirannan, kirkon ja linnan kanssa.

-Mitä ilmeisemmin hän ei juurikaan Turkua tuntenut eikä ihmeemmin kuvaile kaupunkia, arvioi Salmi.

-Kirja sinänsä on hauska veijaritarina, jonka tapahtumat löyhästi liittyvät Turkuun. Nimestä huolimatta tarinassa ei juurikaan sodita, paljastaa Salmi.

Juonittelua Auran rannoilla

-Varsinaisessa henkilögalleriassa on vain yksi suomalainen, hieman Kiven Nummisuutarien Eskoa ulkonaisesti muistuttava Tullila niminen mies. Häntä kirjailija kuvailee nuoreksi, pellavapäiseksi suomalaismieheksi, kertoo Salmi

- Kirjan tarinan ytimessä on Turkua ja Suomea hallitseva venäläiseliitti, jota maan puolustamista enemmän kiinnostaa oman edun ajaminen. Tarina keskittyy salajuoneen, jonka venäläiset punovat englantilaisten kanssa, jotta nämä suuntaisivat kanuunansa Tullilan omistamaa tiilitehdasta päin. Koston syynä onTullilan ihastuminen venäläiskenraalin keittäjään Agafiaan ja aikeet naida tämä venakko. Erinäisten kiemuroiden jälkeen tarina kuitenkin saa onnellisen lopun ja Tullila ja Agafia viettävät häitään huvielämän keskuksessa Seurahuoneella eli nykyisessä Turun kaupungintalossa, tiivistää Salmi kertomuksen juonen.

Salmen mukaan tarina on kiintoisa ja heijastelee 1800-luvun lopun keskieurooppalaista ajatusmaailmaa.

-Spittelerin ansioksi onkin luettu Suomi-kuvan esille tuominen 1800-luvun Keski-Euroopassa. Turun pommitus-kertomuksen lisäksi hän julkaisi myös muita suomalaiskertomuksia, kertoo Salmi.

Antoisa käännösprojekti

Spittelerin turkulaiskertomuksen julkaisijana Turkusseura on tuonut esiin kiintoisaa kulttuurihistoriaa, ja samalla edistänyt saksan kielisen kirjallisuuden kääntämistä. Spittelerin kirjan käännöstyö on syntynyt Turkuseuran ja yliopiston saksankielen oppiaineen kääntämisen ja tulkkauksen linjan yhteistyönä.

Neljän opiskelijan Pilvi Lehtilän, Niina Kairin, Reetta Gröhnin ja Meeri Allisen mudostama ryhmä on puurtanut runsaan vuoden projektin parissa, ja tuloksena on syntynyt Turkuun sijoittuvan veijaritarinan suomennos.

Kääntäjäryhmä toteaa työn olleen samalla rankkaa, raastavaa ja palkitsevaa.

-Ihanaa oli, kun löysi juuri oikean ilmaisumuodon ja keksi hankalan saksalaisen kielikuvan vastineeksi nasevan suomalaisen sanonnan. Monasti jouduimme tutkimaan erinäisiä sanakirjoja eri vuosikymmeniltä ja usein kävimme aika tiukkkaakin kinaa siitä, mikä käännös kelpuutetaan lopulliseen versioon, kertoo kääntäjätiimi.

Kokonaisuutena opiskelijat pitivät runsaan vuoden kestänyttä käännösurakkaa antoisana ja sanovat olevansa valmiita vastaanlaiseen ponnistukseen tulevaisuudessakin.

Lähteet: YLE Turku