Vallisaaren vapaat lapset palasivat kotikonnuilleen

Puolustusvoimien hallussa olevalle Vallisaarelle järjestettiin tällä viikolla toistaiseksi viimeinen yleisövierailu. Kävijöiden joukossa oli saaressa lapsuutensa viettäneitä ihmisiä.

puolustusvoimat
Taina Hupp Sicce Weckström Vallisaaressa.
Taina Hupp ja Sicce Weckström muistelevat lapsuuttaan Vallisaaressa.YLE Helsinki
Vallisaaren Aleksanterin patteri.
Puolustusvoimien hallussa olevalle Vallisaarelle järjestettiin tällä viikolla toistaiseksi viimeinen yleisövierailu. Kävijöiden joukossa oli saaressa lapsuutensa viettäneitä ihmisiä.

- Kaikki näyttää niin pieneltä!

1940- ja 50-luvuilla Vallisaaressa eläneet Taina Hupp ja Sicce Weckström ihmettelevät yksissä suin, miten saaren kallioiden ja rannan mittakaava on muuttunut sitten lapsuuden.

- Kaupan mäki on nyt niin pieni. Lapsena tuntui tosi rankalta kiivetä ylös kaupalle potkurilla talvella, muistelee Weckström.

- Ja kauheata vauhtia takaisin! Sitten ne laittoivat hiekkaa mäkeen, ettei tapahtuisi mitään, Hupp naurahtaa.

Pojat menivät läpi piikkilangoistakin

1800-luvun lopun luotsitalon pihalla seisovat naiset tapaavat nyt ensimmäistä kertaa aikuisiällään. He ovat saapuneet muiden vierailijoiden joukossa Vallisaareen puolustusvoimien järjestämänä avoimien ovien päivänä.

- Kaikki naapurit olivat yhtä. Me kävimme kylässä siihen tyyliin, että oveen koputettiin ja mentiin sisälle. Ei ovissa ollut lukkoja, nauraa Weckström.

- Meidän elämämme täällä oli vapaata. Ei ollut pelkoa autoista eikä muustakaan. Sai leikkiä missä halusi, sanoo Hupp.

Ihan kaikkialle ei kuitenkaan olisi saanut mennä, sillä saarella oli puolustusvoimien ammusvarastoja. Kolttosista pitäville natiaisille esteet oli kuitenkin tarkoitettu ylitettäviksi, muistelee saarella vuonna 1923 syntynyt komendantin poika Martti Sippola.

- Koulussa oli vähän huono menestys, koska täällä oli niin paljon kaikkea mukavaa puuhattavaa. Vartijat häätivät välillä pois, mutta me pojathan menimme läpi piikkilangoistakin.

Sippola seisoo isänsä Vilkas Sippolan vuonna 1922 istuttaman tammen vierellä.

- Isä taisi istuttaa sen äidille syntymäpäivälahjaksi. Siihen on iskenyt salama seitsemän kertaa, mutta tuossa se vielä on.

Saaren tulevaisuus puntarissa

Merivoimat on nyt raivannut neljän vuoden ajan vanhoja räjähteitä ja tyhjentänyt varastonsa. Valtiovarainministeriön johtama työryhmä alkaa syksyllä pohtia saarten jatkokäyttöä merivoimien vuokrasopimuksen loppuessa ensi vuonna.

- Meidän osaltamme saari on tyhjennetty. Nyt jäämme odottamaan tulevaisuutta, sanoo Suomenlinnan rannikkorykmentin tiedottaja Anu Vuorinen.

Mitä tahansa saarelle ei voi tehdä, sillä siellä on merkittäviä sotahistoriallisia rakennelmia, muistuttaa sotatieteiden tohtori Ove Enqvist.

1800-luvun puolivälissä Vallisaarta alettiin linnoittaa. Esimerkiksi saaren keskelle metsikköön rakennettiin tsaari Aleksanteri II:lle graniittitie ja portaat. Tsaari teki saarelle yhden tarkastuskäynnin.

- Rannikkopuolustuksen eri vaiheita kuvaava kerrostuma on erinomainen ja tärkeä säilyttää, painottaa Ove Enqvist.

Lähteet: YLE Helsinki